Suurin osa kursseista pyörähti käyntiin tällä viikolla. Täällä vaihtarit saavat käydä kokeilemassa kaikkia haluamiaan kursseja pari ekaa viikkoa ja vasta sen jälkeen valitaan mitä opiskellaan. Lokakuun alkuun mennessä pitää käydä rekisteröitymässä tentteihin, mikä on siis käytännössä kurssi-ilmoittautuminen. Mä kävin tällä viikolla kymenellä (tai 9,5) luennolla, joista kaksi jätin saman tien pois ja yhden vaihdoin toiseen, sillä sen sisältö muistutti huomattavan paljon jo Suomessa käymääni kurssia. Ensi viikolle jää silti vielä kolme kurssia, joiden luennot eivät vielä alkaneet tällä viikolla. Osa kursseista oli myös ilmoittamatta peruttu, mikä oli ikävää erityisesti kauempaa tulleille.
Tällä hetkellä lukujärjestyksessä on yhdeksän eri kurssia, käsitellen niin Ranskan poliittista järjestelmää, kansainvälisisiä suhteita kuin ranskan kieltäkin. Seitsemän kurssia on ranskaksi, yksi englanniksi ja yksi tosiaan ihan ranskankurssi. Mun pitäisi Erasmus-tukea ajatellen tehdä vähintään viisi opintopistettä jokaista täyttä kuukautta kohden, mikä vajaan viiden kuukauden aikana tarkoittaa 20 opintopistettä. Täällä kurssit ovat 3 ETCS laajuisia ja koska ETCS:ät vastaavat Suomen opintopisteitä, pitää mun tehdä vähintään seitsemän kurssia, joista tulee 21 op. Jotain saattaa siis jäädä vielä poiskin, jos tuntuu liian raskaalta, mutta saa nähdä.
Ranskalaisilla opiskelijoilla on huomattavan paljon vähemmän valinnanvaraa opinnoissaan kuin keskimääräisellä suomalaisopiskelijalla. Täällä on paljon kursseja, jotka ovat pakollisia koko vuosikurssille, mikä tarkoittaa sitä, että näiden kurssien opetus tapahtuu isoissa 200 hengen auditorioissa. Opiskelijat saavat valita muutaman kurssin vapaasti vuodessa ja nämä kurssit järjestetään suosiosta riippuen pienemmissä luokkatiloissa. Me vaihtarit taas saadaan valita melkein kaikkien kurssien välillä, useammalta vuosikurssilta, minkä ansiosta valittavaa löytyy.
Tällä viikolla Strasbourgissa on ollut joka päivä kolmisenkymmentä astetta lämmintä ja sen huomaa myös luentosaleissa, joissa ilma ei vaihdu ja lämpötila lähentelee saunaa. Luokkatiloja ei myöskään saada mitenkään tuuletettua, sillä ne saattavat olla käytössä aivan koko päivän. Siinä missä Suomessa on käytössä akateeminen vartti niin luennon alku- kuin loppupäässä, esim. 10-12 luento on todellisuudessa 10:15-11:45, täällä ne ovat kahden tunnin mittaisia pienellä välitauolla. Hapenpuutteen lisäksi tämä aiheuttaa sen, että sekä opiskelijat että opettajat ovat myöhässä luennoilta, kun edellinen loppuu tasalta ja seuraava alkaa tasalta ja vessassakin pitää jossain välissä käydä.
Täällä luentopäivät voi myös olla pahimmillaan 12 tuntisia, mikä tuntuu aivan järjettömältä. Ensimmäiset luennot nimittäin alkavat kello kahdeksalta aamulla ja viimeiset päättyvät kahdeksalta illalla. Mulla on harvoin ollut Suomessa edes kello 16 jälkeen luentoja, joten tähän systeemiin pitää vähän totutella. Mulla ei toki ole yhtään kahdeksalta alkavaa luentoa ja lukujärjestys on muutenkin ihan inhimillinen, taktikoin niin, että perjantaisin ei edes ole luentoja. Pidemmillä hyppytuinneilla voin tulla kotiin, sillä asun tosiaan alle 10 minuutin päässä SciencesPo:lta.
Järkyttävin asia täällä on se että luentojen pääpointti on monologia pitävä luennoitsija, jonka j.o.k.a.i.s.e.n sanan ranskalaisopiskelijat kopioivat. Mulla on toki vähän ongelmia ymmärtää sisältöjä, mutta olen saanut yllättävän paljon muistiinpanoja tehtyä. Sen verran mitä olen kuitenkin ymmärtänyt puheesta, olen myös ymmärtänyt että kaikki luennoitsijan sanoma ei todellakaan ole ylöskirjattavan arvoista. Yhdellä luennolla katsoimme aiheeseen liittyvää elokuvaa ("Understanding USA" -kurssilla elokuva 13th. Todella vaikuttava ja surullinen elokuva USA:n perustuslain 13. lisäyksestä) ja takanani istuneet ranskalaisopiskelijat näpyttelivät koneillansa siitäkin lähes kaiken. Yksi sana: MIKSI.
Tosiaan, vaikka mua oltiinkin varoiteltu tästä "opetustyylistä", niin mä olen silti vähän järkyttynyt ja jopa vähän vihainen. USA-kurssin opettajista toinen on saksalainen ja toinen usalainen ja he avoimesti kritisoivat tätä tapaa ja aikovatkin tehdä omalla kurssillaan oppimisesta osallistavampaa. Vaikka Suomessakin opiskelijat istuvat useimmiten hiljaa, on siellä kuitenkin aivan erilainen lähtökohta ja näkökulma. Kriittisyyteen, kyseenalaistamiseen ja omaan ajatteluun kannustetaan, täällä tuntuu, että sitä useimmilla luennoilla koitetaan lähinnä kitkeä.
Luennoilla on harvemmin myöskään minkäänlaista teknologiaa käytössä, pari luennoitsijaa on käyttänyt PowerPointia yksittäisten asioiden näyttämiseen ja parilla on ollut useampiakin dioja. Ranskan valtaan liittyvä kurssi on vain vaihtareille suunnattu, joten opettaja puhuu hitaammin ja kirjoittaa myös esimerkiksi nimiä ja vuosilukuja ylös puhuessaan, mikä on todella hyvä. Ranskassahan luvut on vähän vaikeita ja niiden ymmärtämiseen menee aikaa; esimerkiksi 90-luku on "vuodet neljä kahtakymmentä kymmenen".
Kursseista kirjoitan varmasti myöhemmin lisää, kunhan ne lähtevät toden teolla käyntiin. Pelkästään uuteen ajatusmaailmaan ja kieleen tottumiseen menee oma aikansa, joten varsinaisten sisältöjen sisäistäminen ottaa myös aikaa. Mutta alku on jo ihan lupaava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti