Jokaisella on omat syynsä lähteä tai olla lähtemättä vaihtoon. Mulle yksi isoimmista syistä oli kielitaidon parantaminen ja voin kyllä todeta, että tässä tavoitteessa onnistuin. Ranskan lisäksi koen myös englannintaitojeni parantuneen, mikä on tietysti vain plussaa.
Mä valitsin siis vaihtokohteekseni Ranskan, sillä olen opiskellut kieltä yksitoistavuotiaasta asti. Koko tämän ajan olen käytännössä inhonnut kieltä - se on tuntunut vaikealta, epäloogiselta ja epämotivoivalta. Tunne tästä kasvoi vuosien varrella, sillä tuntui, etten kehittynyt mihinkään, mutta takana olleista vuosista olisi voinut kuvitella, että puhun osaan ranskaa hyvin, mutta asia ei ollut lainkaan näin. En oikein tiedä mikä on saanut jatkamaan kaikki nämä vuodet, ehkä juuri se, että ajattelin lähteväni ranskankieliseen maahan "sitten joskus" ja kielitaito varmasti paranee sinä aikana.
Luin ranskaa peruskoulussa kuusi vuotta ja sen jälkeen lukiossa kolme. Kirjoitin pitkästä ranskasta keskinkertaisen arvosanan, josta yhä tänä päivänä olen joka tapauksessa ylpeä. Välivuoden aikana en käyttänyt ranskaa lainkaan ja yliopistossa otin kolmen vuoden aikana kaksi puolen vuoden kurssia ennen vaihtoon lähtemistä. Erityisesti viime keväänä pidetty suhteellisen korkean tason ranskan kurssi tuotti vaikeuksia - kurssisisältöihin kuului esimerkiksi esitelmiä, jotka luin suurinpiirtein suoraan paperista, minkä lisäksi tunneilla käytiin pöytäkunnittain paljon keskusteluja, joissa tuntui, etten meinannut saada sanaa suustani.
Ennen Ranskaan lähtöäni tein elokuussa Erasmus+ -ohjelmaan liittyvän OLS (Online linguistic support) -testin, joka on siis yksi edellytyksistä Erasmus-apurahan saamiseen. OLS:in asteikko vaihtelee A1- — C2, joista tuo C2 on siis korkein taso ja A1- aivan aloittelija.
SciencesPo oli määritellyt minimitaitotasoksi B1, johon olin saanut todistuksen yliopistosta ranskanopettajalta. Ensimmäisen testin tehdessäni pelkäsin, että en saa lähtötasoksi edes tuota B1, vaikkei sillä tavallaan olisikaan ollut väliä, paitsi tietysti henkisesti. Tässä kohtaa olin siis opiskellut ranskaa jo aktiivisesti kymmenen vuotta ja opiskelun aloittamisesta oli 12 vuotta, joten tuntui ehdottomasti siltä, että tason pitäisi olla ainakin tuo B1. Kokonaisarvosana olikin sitten tuo, vaikka sainkin A2 kahdelta osa-alueelta.
Vaihdossa käytin ranskaa niin opinnoissa kuin jonkin verran vapaa-ajallakin. Joitakin natiiviranskankielisiä kontakteja sain, suurimpana kielikylpynä joulu Ranskan maaseudulla, mutta pääosin puhuin ranskaa muiden vaihtareiden kanssa. Suurimpiin ranskankielisinä saavutuksiin lukeutuvat natiiviranskalaisten kanssa hälinässä käydyt keskustelut, kursseista läpipääsy ja kymmensivuinen ranskankielinen essee.
OLS:in kaltaisissa kielitesteissä on ongelmansa esimerkiksi täysin objektiivisen arvioinnin kannalta, vaikkapa sanasto-osiossa on täysin tuurista kiinni, mitä sanoja testiin tulee. Osalla tulos on heikentynyt ensimmäisestä kerrasta toiseen, mikä mielestäni kertoo jotakin testistä, eikä vain siihen osallistujista. Silti oman tulokseni selkeä parantuminen lämmittää mieltä, etenkin, koska se tukee kokemustani siitä, että opin vaihdossa paljon ranskaa sekä sain huomattavasti lisää itsevarmuutta.
Kielioppiin pitäisi ehdottomasti tulevaisuudessa panostaa, mutta onhan sitä tylsää päntätä yksin. Osallistuin vaihdossa ranskankurssille, jolla toivoin, että olisimme käyneet kielioppia läpi, mutta opettajan mielestä olimme "liian hyviä", että perusasioita tai edes vähän sitä vaikeampia juttuja olisi voinut kerrata. Yritin jonkin verran lukea yksin, mutta kielioppikirja ei varsinaisesti innostanut, kun oli mielenkiintoisempaakin tekemistä.
Suomeen palattuani olen käyttänyt ranskaa jonkin verran esimerkiksi asiakaspalvelutyössäni. Siinä missä ennen pystyin sanomaan "bonjour", olen nyt pystynyt hoitamaan asiakaspalvelutilanteet täysin ranskaksi. Tämän lisäksi olemme päätyneet asiakkaiden kanssa keskustelemaan muun muassa Suomen asevelvollisuudesta ja Ahvenanmaan demilitarisoinnista.
Huomattavaa edistystä on siis tapahtunut, sillä vuosi sitten pelkkä itseni esittely tuotti tuskaa. Toki mulla on pitkä ja vankka pohja ranskasta, jolle olen nyt viime vuoden aikana kielitaitoani rakentanut. Isoimpana edistysaskeleeni on kuitenkin varmasti se, että osaan ja erityisesti uskallan käyttää ranskaa ja hyödyntää oppimaani.
Mahtavaa on se, että pian pääsenkin taas käyttämään ranskaa ihan Ranskassa, sillä lähden ensi maanantaina Strasbourgiin harjoitteluun! Turvallisuusselvityksen valmistumisessa kesti kolme kuukautta ja sain tietää vasta toissapäivänä, eli keskiviikkona, että harjoittelu toteutuu. Olin toki valmistautunut tähän henkisesti, mutta koko ajan oli tietysti mahdollisuus siihen, että harjoittelu viivästyy tai jopa peruuntuu, mutta onneksi asiat saatiin järjestymään ja pääsen aloittamaan harjoittelun lähes ajallaan! Kyseessä on Suomen pysyvä edustusto Euroopan neuvostossa, eli pääkielenä tulee olemaan suomi. Pääsen kuitenkin aivan varmasti käyttämään kaikkia kieliäni enemmän kuin tarpeeksi kolmen seuraavan kuukauden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti