Elämäni ensimmäinen yksiö

Kuten otsikko kertoo, asun täällä yksiössä. Sain kahdenkymmenenneljän neliön yksiöni yllättävän helposti täyttämällä yhden sähköpostiin tulleen lomakkeen. Asunnon vuokraaja on Crous, joka on mm. opiskelija-asuntosäätiö, asumistuen myöntäjä ja opiskelijaruokaloiden pyörittäjä täällä Ranskassa. Etukäteen piti tulostaa ja postittaa monisivuinen, mutta lähinnä allekirjotuksia vaatinut, lomakenivaska Ranskaan. Tiedoksi myös annettiin, että on otettava kotivakuutus, jonka pitää olla voimassa viimeistään viikon päästä asuntoon muuttamisesta, mieluummin samantien.

Yövyin siis ensimmäisen yön hotellissa, mikä oli kiva senkin kannalta, että pystyin jättämään tavarani sinne, kun lähdin selvittämään asuntoasioita. Ranskassa lähes kaikki on kiinni puolen päivän aikoihin lounastaukojen takia, niin myös Crousin toimisto. En siis pitänyt mitään kiirettä, kun lähdin kahdentoista aikaan kävelemään hotellilta kohti toimistoa. Matkan aikana nostin myös takuuvuokran ja ensimmäisen kuun vuokran verran rahaa automaatista (jollainen oli muuten yllättävän hankala löytää!), sillä mahdolliksi maksuvälineiksi oli kerrottu vain shekki ja käteinen.

Toimistolla pyörin hetken eksyneenä ennen kuin osasin mennä oikeasta ovesta sisään. Jonossa kanssaodottaja alkoi puhua ranskaa ja jouduin kääntämään keskustelun englanniksi, kun en ymmärtänyt. Tästä sisuuntuneena päätin pysyä ranskassa virkailijoiden kanssa. Onnistuinkin siinä hyvin niin pitkään, kunnes tuli epäselvyyttä postissa lähetetystä paperinivaskasta, joka ei kuulemma ollut valmis, vaikka olin varma, että olin allekirjoittanut jokaisen kohdan, mihin nimi piti laittaa. Onneksi kaikki kuitenkin oli kunnossa ja sain maksettua tarvittavat maksut - ja kävi ilmi, että pankkikorttikin olisi maksuvälineenä toiminut.

Kävelin vajaan kilometrin asuntolalleni, jonka aulatoimistosta sain avaimen maksukuittia vastaan. Asuntola koostuu kolmesta kerrostalosta joita yhdistää yhteinen aula. Omassa talossani on seitsemän kerrosta, joista ylimmässä asun. Saman käytävän varrella on viisitoista asuntoa, ja koko asuntolassa yli neljäsataa.

Asuntola ulkoapäin.

Asuntolan aulaa.

Huoneeni on  suhteellisen tilava, mutta yhdellä sanalla sanoen alkeellinen. Täältä löytyy natiseva sänky, pitkä työpöytä/taso/ikkunalauta, pöytä ja kaksi tuolia sekä vaatteille tanko ja muutama hylly verhon takana. Keittokomerossa on vain pieni jääkaappi, kahden levyn liesi, lavuaari ja pari pientä kaappia. Kylppärissä on perusjuttujen lisäksi kylpyamme. Mitään irtotavaraa, kuten peittoja, lakanoita, henkareita, kattiloita tai lautasia ei ole, mikä tuli itseasiassa vähän yllätyksenä. Asunnosta maksan vuokraa 451 euroa kuukaudessa.

Ensimmäinen vuorokausi asunnossa on mennyt ihan hyvin. Lämmintä vettä ei eilen tullut koko päivänä, mutta oletan, että avaimen antanut työntekijä varoitti tästä ranskaksi. Vessanpöntön rengas on vähän irti eikä kantta ole, tästä ajattelin mainita asuntoontulotarkastuksen yhteydessä. Lakanoita en tosiaan vielä ehtinyt ensimmäiseksi yöksi hankkia, joten nukuin silkkimakuupussissa ja vaatteita tyynynä, ja sänky pitää ihan järkyttävää meteliä, kun siinä kääntyy. Myös boilerista alkoi yön aikana kuulua tosi kovaa veden lorinaa, joten nousin kahdesti yön aikana tarkastamaan, ettei se vuoda jotenkin ohi. Kaikki oli kuitenkin normaalisti ja aamulla hanoista alkoi tulla myös kuumaa vettä.

Yleiskuva huoneesta.

Keittokomero.

Päätin hoitaa vakuutusasian myös samantien, sillä sain Crousilta vinkin erityisesti nuorille suunnatusta vakuutusfirmasta MGEL:stä, jonka toimisto on asuntolan lähellä. MGEL:n jono ei vaikuttanut aluksi kovin pitkältä ja omassa jonossani oli vain neljä ihmistä ennen mua, mutta pian kävi ilmi, että jonoja oli ainakin neljä ja virkailijoita vain kaksi. Välillä kolmaskin tiski aukesi, mutta kahvitaukoja pidettiin melko ahkerasti, joten toisinaan asiakaspalvelupisteitä oli vain yksi auki. Vajaan parin tunnin odottelun jälkeen vuoroni tuli ja sain hoidettua asiani melko pitkälti ranskaksi. Kotivakuutus kaikkine Crousin vaatimine herkkuineen maksoi lähes 80 euroa viidelle kuukaudelle, mutta nyt se on hoidettu!

Saapuminen Strasbourgiin

Tulin eilen Strasbourgiin. Matka ei ollut ihan helpoin ja kotiovelta hotellille Strasbourgiin kesti noin 15 tuntia. Strasbourgiin ei ole Suomesta suoria lentoja, mutta esimerkiksi KLM liikennöi tänne Amsterdamin kautta varsin fiksuillakin yhteyksillä. Valitettavasti haluamilleni päiville ei löytynyt vaihtoehtoja joissa vaihtolennot olisivat olleet "samalla lipulla", eli  matkatavarat olisi itse joutunut käydä lähtöselvittämässä vaihtojen välillä ja pahimmassa tapauksessa, mikäli ensimmäinen lento olisi ollut myöhässä, toiselta jäämisestä ei olisi saanut korvausta.

Lensin Helsinki-Vantaalta ensin aamulennolla Tukholmaan, jossa koin jännityksen hetkiä, kun jouduin kymmenen minuutin vaihtoajalla vaihtamaan Stuttgartin-koneeseen (jos ensimmäinen lento olisi ollut myöhässä, olisi SAS kyllä reitittänyt mut uudelleen). Saksaan päästyäni pääsin syömään rauhassa, sillä jouduin odottamaan bussia reilu kolme tuntia. Bussimatka Strasbourgiin kesti hieman ilmoitettua pidempään ja loppujen lopuksi matkaan kului kolme tuntia. Lennot olivat lyhyitä ja menivät nopeasti, bussissakaan ei ollut mitään valittamista, yhdistelmänä päivä vain oli rankka ja pitkä.

Maksoin lennoista 116 euroa ja bussista 8 euroa. KLM:n 4,5 tunnin vaihdolliset lennot ovat noin 220 euroa ja olisinkin voinut maksaa sen verran, mikäli tällainen yhteys olisi jollekin haluamalleni päivälle löytynyt. Nyt käytin säästetyistä rahoista osan siihen, että yövyin ensimmäisen yön hotellissa halvemman vaihtoehdon sijaan. Varasin hotellin vasta Stuttgartissa ja valitsin hotelli Adoniksen sen sijainnin takia, sillä pitkän päivän jälkeen en olisi enää jaksanut taivaltaa uudessa ympäristössä mihinkään liian kauas. Aamun hotelliaamupala oli myös todellakin vastinetta rahalle, sillä en todellakaan ollut jaksanut lähteä etsimään ruokaa illalla.

Nyt olenkin jo omassa asunnossani, mutta siitä ja kaikesta siihen liittyvästä kirjoittelen pidemmin oman postauksensa. Just nyt on aika turistiolo, en löytänyt yhtään kauppaa ja tämän yön joudun nukkumaan Suomessa tuodussa silkkimakuupussissa, koska mulla ei ole täällä lakanoita. Mutta tänään asiat notkahti hurjasti eteenpäin, joten eiköhän tää tästä!