perjantai 7. kesäkuuta 2019

Pieniä isoja juttuja arjessa

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on töissä tullut vietettyä tunti ja toinenkin viime aikoina. Iltaisin ja viikonloppuisinkin on välillä ollut töitä ja pääsiäinen hujahti kokonaan Strasbourgin ulkopuolella. Onneksi aikaa on riittänyt muuhunkin, tässä 10 asiaa, joita olen tehnyt vapaalla ollessani.

Olen ehtinyt muun muassa...

...viettää "vappua" hyvässä seurassa grillaten. Me mennään edustustolla Suomen kalenterin mukaan ja onneksi sekä Ranskassa että Suomessa 1.5. on vapaa, joten pääsin viettämään vapaapäivää muiden harjoittelijoiden kanssa. Keväällä Ranskassa on useampia vapaapäiviä, jotka Suomessa on ihan normaaleja työpäiviä, kuten helluntain jälkeinen maanantai. Toukokuun ensimmäisenä muuten aivan kaikki on kiinni Strasbourgissa, joitain yksittäisiä huoltoasemia lukuunottamatta, eikä julkinen liikenne kulje lainkaan.




...käydä useammissa läksiäisissä, niin kodeissa kuin keilahallissakin. Harjoittelijat ovat uusiutuva luonnonvara: keskiarvoisesti harjoittelu kestää ehkä neljä kuukautta, mutta jotkut ovat kuusi viikkoa, toiset kuusi kuukautta tai vielä kauemminkin.



...ihastella haikaroita Orangerien puistossa. Strasbourg on tunnettu haikaroistaan, joskaan en ensimmäisen viiden kuukauden aikana onnistunut näkemään yhtäkään, vaikka alkusyksystä niitä on varmasti ollut täällä. Mutta nyt tilanne on korjattu ja haikaroita bongailtu!



...osallistua viikonlopun mittaiseen EU-parlamenttisimulaatioon ranskaksi. Se oli aivan järjettömän vaikeaa, ja laitoin monta kertaa poikaystävälle "tää on tyhmää" -viestejä, mutta olihan se nyt lopulta kuitenkin aika palkitsevaa! Kaiken lisäksi esitin simulaatiossa slovenialaista ENL-ryhmän MEP:iä, elikäs äärioikeistolaista nationalistia mulle melko tuntemattomasta valtiosta, joten rooli ei ollut helpoin mahdollinen.


...käydä pubivisassa pariin otteeseen. Kysymykset on aina ihan hirveän vaikeita, mutta toisella kerralla saatiin mukaamme ranskalainen, jonka avulla kiipesimme visan toiselle sijalle! Palkinnoksi saatiin kuohuviinipullo, kun voittajat saivat shampanjaa.



...pelata Mölkkyä. Wikipedia sanoo: "Ranskaan myydään nykyään yli puolet valmistuneista peleistä: vuonna 2013 noin satatuhatta kappaletta", mikä kuulostaa aika hassulta, mutta täällä on kansallinen Mölkky-seura ja turnauksiakin!

...ihmetellä parvekkeiden ja piha-aitojen kukkaloistoa.




...valittaa liian kylmästä ja liian kuumasta ilmasta. Täällä oli pitkään poikkeuksellisen huonot säät, lämpötila ehkä maksimissaan viidessätoista asteessa ja vettä tuli kaatamalla monena päivänä, mutta nyt viime aikoina lämpötila on kohonnut yli kolmeenkymmeneen asteeseen.

...tutustua lähitienoiden vegeruokatarjontaan. Sekä yksin että kavereiden kanssa. Vielä houkuttaisi käydä testaamassa ainakin kodin läheltä löytyvä Velicious.



...viettää Ruotsin kansallispäivää ja laulaa "kuorossa". Eilen vietettiin tosiaan Ruotsin kansallispäivää ja lupauduin jo muutama viikko sitten mukaan pieneen "kuoroon", joka on perinteenä kyseisessä juhlassa. Meillä oli yhdet harjoitukset edellisenä päivänä ja toiset juhlapäivänä, mikä oli aika vähän siihen nähden, etten varsinaisesti tuntenut lauluja etukäteen. Ruotsin kansallislaulun osasin onneksi ulkoa, mutta "Nu grönskar det i dalens famn", "Uti vår hage" ja "Sommarpsalm" olivat uusia tuttavuuksia. Onneksi pieni keikka meni kuitenkin ihan hyvin, eikä taivaaltakaan tullut vettä juhlan aikana, vaikka Ruotsin kansallispäivä toikin hellejakson jälkeen pohjoismaisemmat kelit kaupunkiin.



Nyt edessä on sitten pitkä viikonloppu, sillä pidän yhden kerääntyneistä lomapäivistäni tuolloin "helluntainjälkeisenä maanantaina". Tässä on enää 3,5 viikkoa töitä jäljellä, ja kokouksia tulee olemaan paljon, minkä takia täytyy pitää huoli siitä, että kaikki lomapäivät tulevat käytetyiksi. Ajatuksenani oli lähteä Liechtensteiniin, mutta vatvottuani pitkään, kalliista matkalipuista ja majoituksista oli tullut vieläkin kalliimpia, joten se saa nyt jäädä johonkin toiseen kertaan.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Tiivis työtahti

Toukokuu suoraan sanottuna hujahti ohi ja se oli erittäin tiivistahtinen. Kuun alussa järjestettiin läksiäislounas toiselle korkeakouluharjoittelijalle, minkä jälkeen jäinkin talon ainoaksi harjoittelijaksi. Työtiimissä on suurlähettilään lisäksi kolme suomalaista ja kolme ranskalaista "vakkaria", minkä lisäksi useimmiten yksi harjoittelija. Nyt Suomen Euroopan neuvoston puheenjohtajakauden ajaksi oli onneksi saatu toinenkin suurimmaksi osaksi aikaa.

Kuukauden ensimmäinen viikonloppu oli työviikonloppu, sillä osallistuimme edustuston kanssa "Eurooppa-kuukauden" tapahtumaan Orangerien puistossa. Paikalla oli muitakin edustustoja pitämässä pöytää ja esittelemässä maitaan, harmillisesti vain sää oli lauantaina aivan kamala: lämpötila hädintuskin plussan puolella ja vettä satoi kaatamalla. Meillä oli onneksi iso teltta, jossa pidimme pöytäämme, mutta kävijämäärään sää tietysti vaikutti.



Sunnuntaina olikin jo huomattavasti aurinkoisempaa ja vierailijoitakin riitti. Emme kuitenkaan kaivaneet ostamaamme mölkkyä esiin, sillä edellispäivän sade oli tehnyt koko alueesta aivan mutaisen. Mölkky on onneksi tuttu useille ranskalaisillekin, harva taitaa tosin tietää, että se on suomalainen keksintö. Samana viikonloppuna järjestettiin sunnuntaina myös Euroopan neuvostolla, joka sijaitsee puiston vieressä, avoimet ovat, sillä Euroopan neuvosto täyttää tänä vuonna 70 vuotta.



Toukokuussa  päättyi myös Suomen puheenjohtajakausi Euroopan neuvostossa. Tämä tarkoitti sitä, että erityisesti toukokuun pari ensimmäistä viikkoa olivat hyvin tiiviitä ja sisälsivät myös pitkiä työpäiviä, kun kokoukset neuvostolla venyivät monituntisiksi. Kokouksista piti kirjoittaa melko nopeasti raportit Helsinkiin, mikä tietysti aiheutti lisää töitä pelkän kokouksissa istumisen lisäksi. Oli kuitenkin hienoa päästä seuraamaan läheltä Helsingin ministerikokouksen valmisteluja, jonka jälkeen Ranska otti puheenjohtajan roolin ja Suomi palasi rivijäsenen rooliin yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi.


Helsingin kokous pidettiin perjantaina 17.5. ja samaan aikaan järjestettiin keskiviikosta lauantaihin eurovaalien ennakkoäänestys täällä Strasbourgissa. Mä pääsinkin siis toimimaan elämäni ensimmäisen kerran vaalitoimitsijana - se on ihan todella stressaavaa! Meillä kävi äänestäjiä hyvin harvakseltaan, mutta silti olin vähän paineissa siitä, että muistanko nyt leimata lipun ja allekirjoittaa  lähetteen ja pyytää äänestäjiltä kaikki tiedot, kyseessä on kuitenkin tärkeä asia. Verrattuna isojen äänestyspisteiden satoihin päivittäisiin äänestäjiin meillä oli  hyvin helppo homma, joten kaikki arvostus vaalitoimitsijoille! Pääsin toki itse myös kokeilemaan ennakkoäänestystä ulkomailla, ensimmäisen kerran ikinä.



Kuukauden aikana oli myös joitakin vastaanottoja ja valokuvanäyttelyiden avajaisia Euroopan neuvostolla osana Suomen puheenjohtajakautta. Tällaisia tilaisuuksia voi toki järjestää muutenkin, mutta huomattavasti useammin näitä pitävät tietysti puheenjohtajamaat. Vaikka mulla ei varsinaisesti ollutkaan osuutta näiden tilaisuuksien järjestämiseen, pääsin toki osallistumaan niihin.


Toukokuu huipentui viime maanantaina Suomen puheenjohtajakauden päätöstilaisuuteen, jossa ei ollut musiikkiduon lisäksi muuta ohjelmaa kuin syöminen ja juttelu. Tällaiset tapahtumat ovat kyllä ihan hauskoja, koska niissä pääsee tapaamaan uusia ihmisiä, jos vain rohkenee menemään juttelemaan.

Päätöstilaisuus järjestettiin Cercle européennellä.
Toukokuun aikana pääsin siis kokemaan paljon erilaisia työtehtäviä. Pääsin myös ensimmäisen kerran osallistumaan yksin joihinkin tilaisuuksiin, mikä on tietysti aina jännittävää, vaikkakin ihan luonnollinen osa harjoittelua nii tällaisissa "multihommissa", joissa on useampia valtioita kuin suurlähetystöissäkin.

Vaikka puheenjohtajan vastuuta ei Suomella enää ole, niin silti myös kesäkuulle riittää hommaa: ensi viikolla on kolmipäiväinen ministerikomitean kokous, jossa valvotaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden toimeenpnoa (ns. DH-viikko, Droits de l'homme, eli ihmisoikeudet), sen jälkeen on pari tavallista viikkoa, joille kasaantuu paljon "tavallisia" kokouksia ja sen jälkeen onkin jo mun viimeinen kokonainen viikko, jolloin on parlamentaarinen yleiskokous (eli sama iso 324:n kansanedustajan kokous, joka järjestettiin viimeksi mun ensimmäisellä työviikolla).

Vapaa-aikaakin on onneksi ollut ja siitä ajattelin kirjoittaa seuraavaksi!