Takaisin Strasbourgissa - sopeutuminen uuteen arkeen

Pari viikkoa on jo vierähtänyt Ranskassa. Olen siis työharjoittelussa Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan neuvostossa, joka sijaitsee Strasbourgissa. Ihan alkuun voisin vähän vielä avata, että mikä se Euroopan neuvosto olikaan, ennen kuin kerron enemmän töistä ja muusta arjesta.

Strasbourgin pysyvän edustuston sivuilla kirjoitetaan näin: "Euroopan neuvosto on 47 valtion välinen ihmisoikeus- ja yhteistyöelin, joka on perustettu vuonna 1949. Euroopan neuvoston perustehtävä on ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen. Tärkeimpänä keinona tässä työssä ovat sitovat sopimukset ja niiden täytäntöönpanon valvonta." Suomi liittyi Euroopan neuvostoon vuonna 1989 ja se on ratifioinut noin 100 sopimusta, joista yksi on Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan neuvoston pääpaikkana toimii Palais de l'Europe eli tuttavallisemmin "Pale".

Euroopan neuvosto ei ole EU:n alainen eikä myöskään EU:n elin, vaikka luonnollisesti nämä tekevätkin yhteistyötä keskenään ja EU:lla on myös edustus Euroopan neuvostossa yksittäisten valtioiden rinnalla. EU:n symbolina tunnettu tähtilippu on myös Euroopan neuvoston tunnus, ja itse asiassa EN otti sen ensin käyttöönsä. Nimestään huolimatta Euroopan neuvostoa pidä sekoittaa Eurooppa-neuvostoon (EU:n korkein päättävä elin, jossa EU-valtioiden päämiehet edustavat) eikä myöskään Euroopan unionin neuvostoon (ts. ministerineuvostoon, jossa asianosaiset ministerit edustavat, esimerkiksi koulutusasioissa opetusministerit).

Suomi on toiminut marraskuusta alkaen Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana. Puheenjohtajuuskausi päättyy 17.5. Helsingissä pidettävään ministerikomitean kokoukseen, jossa jäsenmaiden pääministerit edustavat maitaan. Muutoin ministerikomitea kokoontuu lähes viikottain ja tällöin valtoita edustavat suurlähettiläät. Puheenjohtajuuteen liittyy tietysti kokousten puheenjohtaminen ja erilaisten poliittisten painopistealueiden toteuttamien,  mutta tämän lisäksi Strasbourgissa on järjestetty paljon Suomi-aiheista kulttuuriohjelmaa muutenkin. Kävin viime marraskuussa Seeli Toivion konsertissa, ennen kuin tiesin harjoittelupaikasta, ja myöhemmin sain tietää, että se oli osa puheenjohtajuuskauden ohjelmaa. Myös joulumarkkinoiden Suomi-tori liittyi tähän. 

Strasbourgin kaupungintalo liputtaa tähtilipun lisäksi tutulla sinivalkoristilipulla

Ensimmäinen viikko hujahti nopeasti, sillä aloitin tiistaina, joten kyseessä oli vajaa viikko. Tällä viikolla järjestettiin myös neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunto, mikä tarkoittaa sitä, että kaikista 47:stä jäsenvaltiosta oli kansanedustajia paikalla ja he kokoustivat kaikkina viitenä päivänä. Mä pääsin heti sukeltamaan tositoimiin, sillä sain pari eri kokouksen käsiteltävää kohtaa raportoitavakseni. Samalla viikolla järjestettiin myös pari tapahtumaa liittyen viittomakielisten oikeuksiin, joissa rap-artisti Signmark esiintyi. Ensimmäinen oli Euroopan neuvostolla, jossa esiteltiin myös aiheeseen liittyvä raportti, ja toinen vapaamuotoisempi iltatapahtuma.

Toinen viikko olikin vähän hidastempoisempi ja varsinaiseen koulutukseen oli jopa jonkin verran aikaa, mutta tämäkin viikko oli pääsiäisen takia vajaa. Jos ensimmäinen viikko meni pitkälti Euroopan neuvostolla, niin toisen viikon olinkin visusti Suomen edustustolla, joka sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä Palais de l'Europelta, Ill-joen varrella.

Suomen edustusto on keskimmäinen rakennus.

Töissä on paljon opittavaa ja kolmen kuukauden aika on lopulta todella lyhyt. Sen takia onkin kiva, että kaupunki on jo etukäteen tuttu ja monet paikat hyvin tiedossa. Asunto piti toki hankkia uudelleen ja mulle järjestyikin huone Strasbourgissa asuvan suomalaisen luota. Alue on tosi kiva, melko lähellä keskustaa ja 10 minuuttia edustustolta.

Mä olen tutustunut jo jonkin verran muihin harjoittelijoihin, joita on ymmärrettävästi paljon, sillä sekä neuvostolla että eri edustustoilla on harjoittelijoita, minkä lisäksi myös esimerkiksi Euroopan neuvoston sopimuksien noudattamista yhtenä elimenä valvovalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on omansa. Kaikilla mailla ei esimerkiksi pienen kokonsa takia ole pysyviä edustustoja Euroopan neuvostossa, joten näillä mailla ei luonnollisesti myöskään ole harjoittelijoita.

Heti ensimmäisenä viikonloppuna lähdin kolmen Euroopan neuvoston harjoittelijan kanssa Baden-badeniin kylpylään sekä ihmettelemään kaupunkia ja reissu oli oikein onnistunut.

Paljon on siis jo ehtinyt tapahtua ja paljon on toki vielä edessä. Mä olen jotenkin onnistunut missaamaan superlämpimät säät ollessani väärässä paikassa väärään aikaan, mutta enköhän mä vielä ehdi tuskastua kuumiin kesäpäiviin aivan riittämiin.

Mitä Ikeasta saa sadalla eurolla?

Strasbourgin Ikea sijaitsee kaupungin länsiosassa Cronenbourgin alueella. Asuntolalta sinne on noin neljän kilometrin matka, mutta julkinen liikenne päättyy kilometrin päähän. Tämä ei tietystikään ollut ongelma Ikealle mentäessä, mutta heikoilla jalankulkuyhteyksillä varustetulla pätkällä mietin, miten tulen selviämään kaiken tavaran kanssa takaisin. Ikealle päästyäni näin kuitenkin pihalla Ikea-bussin. Koska Suomessa pääkaupunkiseudulla on käytössä Ikea-busseja, olin yrittänyt googlailla tällaista vaihtoehtoa Strasbourgissakin, mutta tuloksetta. Parinkymmenen minuutin vuoroväleillä (tunnin lounastauolla) liikennöivä bussi olikin mukava yllätys ja helpotti todella kulkemista takaisin. Bussi vie lyhyen matkan Cronenbourgin keskustaan, josta on helppo napata raitiovaunu Strasbourgin keskustaan.

Ikea oli hyvin samanlainen kuin Suomessakin. Isoimmat erot olivat ravintolassa tarjoiltu edullinen viini sekä hieman pienemmät annoskoot (Suomessa annoksessa on esimerkiksi 10 kasvispullaa, Strasbourgissa 8), mikä ehkä johtuu siitä, että täällä jälkiruoan ottaminen on yleisempää — Suomessa lämpimän ruoan jälkeen on salaattipöytä, kun taas täällä pöytä oli lastattu leivonnaisilla.

Ostoslistalla oli kaikenlaista kotiin tarvittavaa tavaraa, kuten keittiövälineitä, lakanat ja pyyhkeitä ja parin tunnin pyörimisen jälkeen lopputulos oli suhteellisen kauhistuttava:

Reissu Ikeaan siis todellakin tuotti tulosta. Sain kaiken minkä halusin, ja Ikean tapaan vähän enemmänkin, mutta köyhdyin myös melko reilusti. Eilen kilahtivat tilille Helsingin yliopiston maksamat Erasmus-apurahat, joita Ranskaan saa kymmenen euroa päivältä, ja käytinkin kymmenen päivän apurahat samantien.

Lakanoihin, peittoon ja tyynyyn meni yhteensä yli 40 euroa, mikä on ihan kohtuullinen summa, sillä en halunnut lakanoihin tekokuituja. Kaksi huomiota ranskalaisten nukkumistottumuksista: täällä pussilakanasetteihin kuuluu 65 x 65 cm tyynyliinat, eli nukkumistyynyt on ihan valtavia, ja aluslakanoita löytyy vain muotoonommeltuina, ainakin Ikeassa.

Asuntolalle tultuani päätin heti tutustua pesukoneisiin, jotka ovat täällä käytössä maksua vastaan, jotta sain lakanat pestyä. Yksi koneellinen maksaa neljä euroa ja sen kuivaaminen kuivausrummussa 1,5 euroa. Yhteensä siis yksi pesukerta maksaa 5,5 euroa, mikä tuntuu melko kalliilta. Toisaalta koneet ovat tosi isot, mutta toisaalta mulla ei loputtomasti ole vaatteita täällä mukana. Joka tapauksessa sain lakanat parin tunnin jälkeen käyttöön, mikä on tosi kiva juttu!

Muita ostoksia oli keittiötarvikkeet, joita päädyin ostamaan ihan kunnolla. Olin ajatellut ostaa kierrätettyjä keittiövälineitä, mutta etukäteen googlailujen, Facebookin ryhmissä olon ja parin päivän täällä olon perusteella en ole löytänyt mitään hyviä kirppiksiä tai ihmisiä, jotka olisivat myyneet vanhojaan pois.

Ostin pari lautasta, kulhoa ja lasia, neljät ruokailuvälineet (näitä ei saanut pienempää määrää) ja terävämpiä veitsiä ruoanlaittoon, kolme lastaa/kauhaa, kattilan ja leikkuulaudan. Hankin myös kympillä Upphetta-pressopannun, jonka käyttöä pitää vähän opetella.

Kylppäriin hankin neljä käsipyyhettä ja kylpypyyhkeen sekä vessaharjan. Tiskiharjat eivät perinteisesti kuulu ranskalaiseen keittiöön, mutta onneksi Ikeasta saa sellaisiakin. Asunnossa on tosiaan tanko vaatteille, mutta yhtään henkaria ei löytynyt, vaan nekin piti hankkia itse. Vaatteiden säilytykseen ostin lokerikon ja tavarat kannoin kassissa, josta tulee pyykkikassi.

Pyrin välttämään ostamista, sillä tiedän, että tavarat pitää lopulta kantaa Suomeen tai myydä tai lahjoittaa täällä. Mikäli en pysty ottamaan tavaroita mukaani tai en saa niitä eteenpäin, täytyy ne heittää pois, mikä ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista. Mä olen kuitenkin varma, että jokin ratkaisu varmasti löytyy, varsinkin kun kevään vaihtarit saattavat tulla tänne osittain päällekäin meidän syyslukukauden vaihto-opiskelijoiden kanssa.

Elämäni ensimmäinen yksiö

Kuten otsikko kertoo, asun täällä yksiössä. Sain kahdenkymmenenneljän neliön yksiöni yllättävän helposti täyttämällä yhden sähköpostiin tulleen lomakkeen. Asunnon vuokraaja on Crous, joka on mm. opiskelija-asuntosäätiö, asumistuen myöntäjä ja opiskelijaruokaloiden pyörittäjä täällä Ranskassa. Etukäteen piti tulostaa ja postittaa monisivuinen, mutta lähinnä allekirjotuksia vaatinut, lomakenivaska Ranskaan. Tiedoksi myös annettiin, että on otettava kotivakuutus, jonka pitää olla voimassa viimeistään viikon päästä asuntoon muuttamisesta, mieluummin samantien.

Yövyin siis ensimmäisen yön hotellissa, mikä oli kiva senkin kannalta, että pystyin jättämään tavarani sinne, kun lähdin selvittämään asuntoasioita. Ranskassa lähes kaikki on kiinni puolen päivän aikoihin lounastaukojen takia, niin myös Crousin toimisto. En siis pitänyt mitään kiirettä, kun lähdin kahdentoista aikaan kävelemään hotellilta kohti toimistoa. Matkan aikana nostin myös takuuvuokran ja ensimmäisen kuun vuokran verran rahaa automaatista (jollainen oli muuten yllättävän hankala löytää!), sillä mahdolliksi maksuvälineiksi oli kerrottu vain shekki ja käteinen.

Toimistolla pyörin hetken eksyneenä ennen kuin osasin mennä oikeasta ovesta sisään. Jonossa kanssaodottaja alkoi puhua ranskaa ja jouduin kääntämään keskustelun englanniksi, kun en ymmärtänyt. Tästä sisuuntuneena päätin pysyä ranskassa virkailijoiden kanssa. Onnistuinkin siinä hyvin niin pitkään, kunnes tuli epäselvyyttä postissa lähetetystä paperinivaskasta, joka ei kuulemma ollut valmis, vaikka olin varma, että olin allekirjoittanut jokaisen kohdan, mihin nimi piti laittaa. Onneksi kaikki kuitenkin oli kunnossa ja sain maksettua tarvittavat maksut - ja kävi ilmi, että pankkikorttikin olisi maksuvälineenä toiminut.

Kävelin vajaan kilometrin asuntolalleni, jonka aulatoimistosta sain avaimen maksukuittia vastaan. Asuntola koostuu kolmesta kerrostalosta joita yhdistää yhteinen aula. Omassa talossani on seitsemän kerrosta, joista ylimmässä asun. Saman käytävän varrella on viisitoista asuntoa, ja koko asuntolassa yli neljäsataa.

Asuntola ulkoapäin.

Asuntolan aulaa.

Huoneeni on  suhteellisen tilava, mutta yhdellä sanalla sanoen alkeellinen. Täältä löytyy natiseva sänky, pitkä työpöytä/taso/ikkunalauta, pöytä ja kaksi tuolia sekä vaatteille tanko ja muutama hylly verhon takana. Keittokomerossa on vain pieni jääkaappi, kahden levyn liesi, lavuaari ja pari pientä kaappia. Kylppärissä on perusjuttujen lisäksi kylpyamme. Mitään irtotavaraa, kuten peittoja, lakanoita, henkareita, kattiloita tai lautasia ei ole, mikä tuli itseasiassa vähän yllätyksenä. Asunnosta maksan vuokraa 451 euroa kuukaudessa.

Ensimmäinen vuorokausi asunnossa on mennyt ihan hyvin. Lämmintä vettä ei eilen tullut koko päivänä, mutta oletan, että avaimen antanut työntekijä varoitti tästä ranskaksi. Vessanpöntön rengas on vähän irti eikä kantta ole, tästä ajattelin mainita asuntoontulotarkastuksen yhteydessä. Lakanoita en tosiaan vielä ehtinyt ensimmäiseksi yöksi hankkia, joten nukuin silkkimakuupussissa ja vaatteita tyynynä, ja sänky pitää ihan järkyttävää meteliä, kun siinä kääntyy. Myös boilerista alkoi yön aikana kuulua tosi kovaa veden lorinaa, joten nousin kahdesti yön aikana tarkastamaan, ettei se vuoda jotenkin ohi. Kaikki oli kuitenkin normaalisti ja aamulla hanoista alkoi tulla myös kuumaa vettä.

Yleiskuva huoneesta.

Keittokomero.

Päätin hoitaa vakuutusasian myös samantien, sillä sain Crousilta vinkin erityisesti nuorille suunnatusta vakuutusfirmasta MGEL:stä, jonka toimisto on asuntolan lähellä. MGEL:n jono ei vaikuttanut aluksi kovin pitkältä ja omassa jonossani oli vain neljä ihmistä ennen mua, mutta pian kävi ilmi, että jonoja oli ainakin neljä ja virkailijoita vain kaksi. Välillä kolmaskin tiski aukesi, mutta kahvitaukoja pidettiin melko ahkerasti, joten toisinaan asiakaspalvelupisteitä oli vain yksi auki. Vajaan parin tunnin odottelun jälkeen vuoroni tuli ja sain hoidettua asiani melko pitkälti ranskaksi. Kotivakuutus kaikkine Crousin vaatimine herkkuineen maksoi lähes 80 euroa viidelle kuukaudelle, mutta nyt se on hoidettu!