sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Kesäkuu ja ajatuksia työharjoittelusta

Työharjoittelu on nyt onnellisesti takana, palasin Suomeen jo heinäkuun alussa. Tässä vielä vähän kertausta kesäkuun ohjelmasta ja vähän ajatuksia työharjottelusta ulkomailla kokemuksena.

Kesäkuun ensimmäinen viikko oli ns. DH-viikko eli viikko, jolloin Euroopan neuvoston ministerikomitea valvoo Euroopan ihmisoikeutuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanoa. Päivät olivat hyvin intensiivisiä, sillä kolmen päivän aikana käsiteltiin joka päivä ueampaa tapausta, jotka eivät ymmärrettävästikään olleet mulle etukäteen tuttuja. Olin toki saanut pohjamateriaalia, mutta osaa tapauksista oli käsitelty jo useamman kerran, joten olisi tavallaan ollut kiva nähdä ainakin kaksi DH-viikkoa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Myös DH-viikon kokoukset pidettiin Euroopan neuvostolla, vaikka tuomioistuimen tuomioiden seurannasta olikin kyse.
Toinen kesäkuun isoista kokouksista oli kuun viimeisellä viikolla pidetty parlamentaarinen yleiskokous, johon osallistuu kansanedustajia kaikista jäsenvaltioista. Suomessa viisi varsinaista ja viisi varajäsentä valitaan aina yhdeksi eduskuntakaudeksi, ja koska tämä oli ensimmäinen kokous eduskuntavaalien jälkeen, oli delegaatio laitettu lähes kokonaan uusiksi.


Tämä kyseinen parlamentaarinen yleiskokous oli melko ainutlaatuinen, sillä Krimin tilanteen takia ulosjätetty Venäjä sai palata parlamentaariseen yleiskokoukseen pitkien keskustelujen jälkeen. Lisäksi kokouksessa Euroopan neuvostolle valittiin uusi pääsihteeri. Päivät olivat pitkiä ja välillä katsoin kotona vielä live streamia vapaa-ajalla, vaikka työpäivä olikin jo ohi. Pisimmillään kokouspäivä kesti yhteen asti yöllä, mikä on poikkeuksellista Euroopan neuvostossa.


Kesäkuussa osallistuin myös useampaan työryhmään ja tapahtumaan, joissakin sain edustaa myös yksin. Koska suurlähettiläs vaihtui mun viimeisellä viikolla, järjestettiin tietysti useampia läksiäisiä eri kokoonpanoissa.

Vapaa-ajallakin tapahtui vaikka mitä. Oli tietysti useampia läksiäisiä ja vastaanottoja taas. Olisin tavallaan halunnut lähteä vielä kesäkuussa johonkin reissuun, ja mietin Liechtensteinia tai Pariisia jalkapallon MM-kisojen peliä katsomaan. En kuitenkaan toteuttanut kumpaakaan näistä suunnitelmista, mutta onneksi ehdin pääsiäisen aikaan reissata vähän. Ranska-USA-pelin pääsin katsomaan Strasbourgin keskustorilla isolta näytöltä. Siistiä, että naistenkin pelejä näytetään näin ja ihanaa, että tori oli täynnä, vaikka Ranska ei voittanutkaan!


Kesäkuun lopussa lämpötilat nousivat lähelle infernaalista ja siitä uutisoitiin samaan aikaan hyisen kylmää Suomea myöten. Onneksi meidän toimisto oli ilmastoitu ja Euroopan neuvostollakin ihan hyvät viilennysjärjestelmät, sillä ulkona ja kotona oli vähän turhan tuskaista. Positiivista oli kuitenkin se, että julkinen liikenne oli pahimpina hellepäivinä maksutonta, jotta yhä useampi ihminen jättäisi auton kotiin, eikä pakokaasuilla heikentäisi kuuman ilman laatua entisestään.


Yksi kivoimmista kokemuksista kesäkuussa oli Strasbourgin Pride-kulkueeseen osallistuminen, koska mä en ole osallistunut Prideen kovin montaa kertaa ulkomailla. On hauska nähdä, miten erilaisesta näkökulmasta kaupunki näyttäytyy, kun se värjäytyy sateenkaaren väreillä ja konfeteilla, mutta toisaalta kulkueen aikana pidettiin myös kahden minuutin hiljainen hetki, jollaista en ollut ikinä nähnyt muualla.




Mä olen yleisesti ottaen oikein tyytyväinen harjoitteluuni ja siihen, että sain vielä palata Strasbourgiin vaihdon jälkeen. Harjoittelun aikana pääsin tekemään ihan tosi paljon asioita, osasyynä oli tietysti Suomen puheenjohtajuus Euroopan neuvostossa, mikä teki mun kokemuksesta osaltaan myös tosi ainutlaatuisen. Sain ylipäätänsä hirmu hyvää palautetta, mistä tuli tietysti hyvä mieli jatkaa tuleviin haasteisiin. 

Työharjoittelu ulkomailla on kokemus, johon kannattaa pyrkiä, jos vain halua ja mahdollisuuksia on. Mä itse olin tietysti ulkoministeriön alaisessa edustustossa, eli tein töitä Suomeen, vaikka ulkomailla olinkin, mutta uskon, että kokemus oli aivan erilainen Strasbourgissa olon takia. Tavallaan harmittaa, etten puhunut enempää ranskaa, mutta toisaalta puhuin kuitenkin paljon enemmän kuin mitä olisin vastaavana aikana puhunut Suomessa ja pääsin ensimmäisen kerran elämässä työskentelemään englannin kielellä. Syksyn aikana toivon saavani otettua jonkin ranskan kurssin, jotta kielitaito pysyy edes vähän yllä.