Europa-Park

Viime sunnuntaina suuntana oli huvipuisto Europa-Park, joka sijaitsee Saksan Rustissa. Strasbourgista matkaa sinne on noin tunnin verran. Europa-Park on avoinna lähes vuoden ympäri, mutta yksi saksalainen vaihtari houkutteli useamman lähtemään mukaan reissuun nyt kun säät ovat vielä hyvät. Sisäänpääsy huvipuistoon sekä kuljetukset edestakaisin olivat 49,5e/henkilö, kun esimerkiksi Pariisin Disneylandiin olisi pelkästä sisäänpääsystä maksaa samana viikonloppuna 63 euroa.

Päivä alkoi aikaisin herätyskellon soidessa 6:30. Pakkasin mukaan vähän eväitä ja suuntasin bussiasemalle. Bussissa laitoin viestiä kaverilleni, jonka kanssa olin aikonut mennä huvipuistoon. Kävi ilmi, että hän oli eksynyt matkalla pyöräillessään bussiasemalle eikä näin ollen ehtinyt bussiin. Mietin hetken, että lähdenkö bussista ja käytän huvipuistolippuni joskus myöhemmin, mutta koska olin jo käyttänyt bussilipun ja tutustunut pariin usalaiseen vaihtariin, päätin lähteä reissuun.

Ensimmäinen näkymä Europa-Parkiin.

Europa-Park on siis jaettu osioihin Euroopan maiden ja alueiden mukaan. Puistosta löytyvät tietysti Saksa ja Ranska ja näiden lisäksi esimerkiksi Hollanti, Itävalta ja Kreikka. Myös Skandinavia on omana alueena ja tässä osiossa on myös siis Suomi (...), toisaalta Islannilla on aivan oma osionsa (...).

Me aloitettiin "Saksasta", jossa käytiin Voletarium-lentoelokuvassa. Kokemuksena tämä oli kyllä oikein huikea ja ehdottomasti yksi päivän kivoimmista jutuista. Voletariumiin jonottaessa toisaalta valkeni, että muutkin halusivat viettää kesän viimeisiä aurinkoisia päiviä huvipuistossa, sillä päädyimme odottamaan noin 45 minuuttia. Seuraavaksi suuntasimme "Italiaan", jossa kävimme Volo da Vinci -laitteessa, jossa osittain piti polkea itse laitetta ilmassa eteenpäin.

Volo da Vincissa.

Koska mun ja uusien tuttavuuksieni mielenkiinnonkohteet ja tarpeet eivät kohdanneet, päätin jatkaa matkaa yksin, kun he päättivät mennä syömään. Europa-Parkin tämän kesän uutuus on CanCan-vuoristorata, joka on saanut innoituksensa Pariisin Moulin Rougesta. Päätin jonoja uhmaten mennä kokeilemaan sitä, vaikka jonon pituutta arvioiva laskuri kertoi ajaksi 90 minuuttia. Europa-Parkissa on useassa laitteessa käytössä ns. "Single rider" -jono, josta siis otetaan täytettä vaunuihin, joissa on yksittäisiä vapaita paikkoja. Valitsin tämän jonon, mutta loppujen lopuksi et tiedä oliko se pidempi kuin tavallinen jono. Päädyin odottamaan kaksi tuntia (!) eikä laite edes ollut kovin kummoinen vaan muistutti lähinnä Linnanmäen Linnunrataa Moulin Rouge -teemalla.

Seuraavana suuntasin niin ikään "Ranskassa" sijaitsevaan Silver Stariin, joka on tarkoitettu huimapäille. Muita kokeilemiani vuoristoratoja olivat Euro-Mir "Venäjällä" sekä "islantilaiset" Blue Fire sekä puuvuoristorata Wodan.

Euro-Mir

Yksi visuaalisesti hienoimmista laitteista oli Arthur-vuoristorata, joka liittyy siis Arthur ja minimoit -elokuvaan. Se on periaatteessa lastenlaite, mutta monet aikuiset menivät siihen keskenään ja niinpä mäkin päätin suunnata sinne, vaikka en kyseisestä elokuvasta mitään tiennytkään. Laite on nimetty yhdeksi maailman parhaaksi koko perheen huvipuistolaitteeksi. Kävin myös "Sveitsissä" Matterhorn Blitz -vuoristoradassa, johon oltiin luotu sveitsiläistä alppikylän tunnelmaa. Moniin laitteisiin "Single rider" -jono toimi ja esimerkiksi Arthuriin jonotin 40 minuutin sijasta 15 minuuttia ja puuvuoristorataan 50 sijasta 25 minuuttia.

Arthur-vuoristoradassa on ulko-osio ja sisällä se menee niin ihmisten päiden yläpuolelta kuin erityisissa somistetuissa tiloissa.

Monissa laitteissa on todella hienot jonotustilat, jotka sopivat laitteen tarinaan. Mä en valitettavasti ottanut kuvia näistä sisätiloista, koska en tiennyt saako niissä kuvata. Ulkona sen sijaan tuli räpsittyä jonkin verran!

"Kreikka"

"Venäjä"

"Skandinavia"

"Islannissa" roskiksissa tekstit olivat neljällä eri kielellä: saksaksi, ranskaksi, englanniksi... ja suomeksi!

"Saksa"

"Portugali"

"Espanja"

Europa-Parkissa riittää todella paljon nähtävää ja tehtävää, sillä se on melko valtava. Laitteita ei ole ylenpalttisesti, mutta erityisesti pitkien jonojen takia niihin ei välttämättä jaksaisi kaikkiin edes mennä vaikka aikaa olisi. Puistossa järjestetään myös kaikenlaista muuta ohjelmaa, on livemusiikkia trioista torvisoittokuntiin, show-esityksiä, musikaaleja, elokuvia ja jopa taitoluistelua.

Puiston maskotit showssa

Päivän viimeisenä laitteena suuntasin Euro-Toweriin, joka on samanlainen, kuin Linnanmäen Panoraama. Siihen ei ollut lainkaan jonoa  ja oli hauska päästä katsomaan puistoa vielä kerran yläilmoista ennen lähtöä.

Näkymää Europa-Towerista. Ylös kaartuva vuoristorata on Silver Star.

Kahdeksan ja puolen tunnin aikana ehdin kymmeneen laitteeseen ja kiertämää lähes koko puiston sen uloimpia, lähinnä lastenalueita sisältäviä, osia lukuunottamatta. Oli jännittävää viettää niin paljon aikaa yksin, mutta se oli oikeastaan tosi kivaa, koska sai nähdä ja tehdä mitä halusi. Toisin tekisin vain sen, etten jonottaisi CanCan-vuoristorataan, sillä tällöin aikaa olisi jäänyt enemmän muulle, mutta pitkistä jonoista huolimatta ehdin nähdä paljon. Loma-ajat ovat tietysti pahimpia ruuhka-aikoja, mutta mikäli jonoja haluaa yrittää välttää, kannattaa puistoon mahdollisuuksien mukaan suunnata arkipäivänä. Netistä näkee myös ajantasaiset jonotustiedot laitteisiin ja puistosta löytyy myös infotauluja, joiden avulla voi vähän taktikoida.

Château du Haut-Kœnigsbourg ja Riquewihr

Tänään meitä lähti bussilastillinen vaihtareita Strasbourgista Haut-Koenigsbourgin linnalle sekä Riquewihrin kuntaan. Nimistään huolimatta nämä molemmat sijaitsevat Ranskan puolella, toki Saksan rajan tuntumassa. Herätyskello soi jo 6:30, sillä bussin oli määrä lähteä kahdeksalta. Pienen odottelun jälkeen pääsimmekin matkaan ja lähes kaikki ilmoittautuneet olivat kyydissä.

Matka Haut-Koenigsbourgin keskiaikaiselle linnalle Orschwilleriin kesti noin tunnin. Linnassa iso osa meistä osallistui ranskankieliselle opastetulle kierrokselle. Meitä oli aivan liikaa, että olisimme kunnolla mahtuneet kuulemaan mitä opas kertoi, jotain kuitenkin tarttui mukaan. Pohjoismaalaiselle mielenkiintoisinta oli ehkä se, että kolmikymenvuotisen sodan aikana ruotsalaiset protestantit tuhosivat linnan, minkä jälkeen se oli pari vuosisataa käyttämättömänä, kunnes se kunnostettiin 1800-luvulla.

Linna ei ollut hienoin näkemäni, mutta ihan mukava alku pävälle. Sää oli aamupäivästä vielä melko viileä, linnalla mittari näytti vain 16 astetta.

Viiniviljelmiä.

Linnalta matka jatkui Riquewihriin, joka on siis pieni, upea kylä itäisessä Ranskassa. Sen keskusta on täynnä pieniä katuja ja kujia värikkäine taloineen ja joka paikassa on putiikkeja, muun muassa valtava ja aivan överi joulukauppa. Myös turistit olivat löytäneet tiensä tänne reilun 1000 asukkaan kylään ja kesällä ruuhkat ovat varmasti huomattavasti pahempia. Meillä oli mukana omat eväät, jotka söimme Riquewihrissä ennen kuin jatkoimme seuraaviin aktiviteetteihin.

Kello 14 aikaan oli vuorossa päivän toinen päätapahtuma linnavierailun lisäksi: viinikellari ja viininmaistelu. Kävimme siis kahdessa eri kellarissa, joissa työntekijät kertoivat meille elsassilaisista viineistä. Paikalliset viinit ovat pääosin valkoviiniä, mutta myös kuohuviiniä tehdään jonkin verran. Punaviinin ja roseen osuus on hyvin pieni, sillä muualta Ranskasta, kuten Bordeaux'sta, löytyy paremmat edellytykset sen tekemiseen.

Pääsimme maistamaan yhteensä seitsemää eri viiniä: kuutta valkoviiniä ja yhtä kuohuviiniä. Lajikkeina oli mm. Riesling, Pinot gris ja Gewurztraminer. Joukossa oli niin kuivempaa kuin makeampaakin viiniä ja mielipiteet pöytäkunnissa viinien parhausjärjestykset erosivat aika tavalla.

Jälkimmäisessä viininmaistelussa pääsimme tutustumaan vähän myös viinin tekoon ja viinitynnyreihin. Valtaviin tynnyreihin mahtuu tuhansia litroja viinejä, mutta tällä hetkellä ne ovat tyhjiä, sillä sadonkorjuu on vasta alkanut.

Päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Maksoimme reissusta 15 euroa, mikä oli mielestäni oikein kohtuullinen hinta. Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja retkelle uusiin maisemiin, joihin ei varmaankaan olisi muuten tullut lähdettyä. Vaikka reissu oli puolen vuorokauden mittainen, hujahti se kuitenkin ohi nopeasti ja tekemistä oli riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa!