lauantai 29. syyskuuta 2018

Mitä ranskalle kuuluu kuukauden jälkeen?

Tänään mä olen tosiaan ollut kuukauden Ranskassa, ja täytyy kyllä sanoa, että aika on kulunut ihan todella nopeasti. Yksi suurimmista syistä vaihtoon lähtemiselle ja juuri Ranskan valitsemiselle oli ranskan kieli. Mä olen lukenut sitä ala-asteelta asti aina vähän huonon motivaation kanssa, joten päähän on vuosista huolimatta tarttunut harmittavan vähän. Blogin nimi "Je ne peux pas... encore" tarkoittaa "En pysty... vielä", mikä kuvaa hyvin lähtötilannetta ranskan kanssa. Tavoitteena onkin palata Suomeen huomattavasti paremman kielitaidon kanssa.

Opinnot

Mun kurssit on melkein kaikki ranskaksi, joten pääsen ihan todelliseen kielikoetukseen lähes päivittäin. Yritän luennoilla tehdä mahdollisimman paljon muistiinpanoja ranskaksi, mutta koska luennoitsija menee koko ajan eteenpäin, mun on usein helpompi pitää ajatus mielessä suomeksi kuin ranskaksi, joten kirjoitan sekaisin näitä kieliä ja välillä sekaan eksyy englantia ja ruotsiakin.  Osasta asioista kirjoitan vain pari sanaa ja jaksamisen mukaan googlaan sen myöhemmin ja käyn paremmalla ajalla läpi. Toisinaan luennoitsija kysyy jonkin selittämänsä asian lopuksi "D'accord?" eli tässä tapauksessa "Kaikki selvää?". Ranskalaiset opiskelijat nyökyttelevät ja mua naurattaa, koska kaikki ei todellakaan ole selvää. Välillä luennoitsija kysyy, onko meillä kysyttävää, ja tekisi mieli sanoa, että toistaisitko kaiken, mitä sanoit viimeisen kahden tunnin aikana. Kuten viime postauksessa sanoin, mä olen kuitenkin saanut ihan hyvin muistiinpanoja tehtyä. Yhdellä hyvin omituisella kurssilla, jonka jätin samantien pois, ranskalaistenkin opiskelijoiden muistiinpanot olivat täynnä kysymysmerkkejä.

Autenttinen pätkä kansainvälistä politiikkaa käsittelevän luennon muistiinpanoista: kolmea kieltä, kirjoitusvirheitä ja puolittaisia ajatuksia. Mielenkiintoisimpien kurssien muistiinpanot puhtaaksikirjoitan jälkikäteen, muiden en...

Vaihtariporukka

Sciences Po:n vaihtarit käyttävät keskenään pääosin englantia, mikä on tosi harmillista. Iso osa käy kuitenkin kurssejaan ainakin osittain ranskaksi, joten edellytyksiä varmasti olisi. Me totuttiin aluksi englannin käyttämiseen, minkä jälkeen on vaikeampi vaihtaa kieltä. Vaihtareista osa ei siis puhu ollenkaan ranskaa, mutta vaikka tällaisia ei olisi ollenkaan porukassa mukana, on kielenä useimmiten silti englanti. Mä olenkin nyt vähän kahden raudan välissä: toisaalta haluaisin hengata enemmän vaihtareiden kanssa, mutta toisaalta haluan puhua mahdollisimman paljon ranskaa. Täällä on joitain tosi mukavia tyyppejä, joihin haluaisin tutustua paremmin, mutta heillä ei ole edes tarkoituksena oppia ranskaa kovin hyvin. Onneksi mulla on jo pari vaihtarikaveria, joiden kanssa ollaan erikseen sovittu, että käytetään vain ranskaa niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Harrastukset

Mä aloitin ensimmäisen ranskankielisen harrastukseni! Sciences Po:lla on todella paljon erilaisia kerhoja viinikerhosta väittelyjoukkueeseen ja urheilutiimistä taidekerhoon. Mä päätin mennä mukaan kuoroon, jonka ensimmäiset treenit järjestettiin tällä viikolla. Kontaktien luominen ranskalaisiin opiskelijoihin on huomattavasti helpompaa, kun on joku syy, ja musta on muutenkin kiva olla mukana kuorossa, joten siinä mielessä ihan hyvä kombo! Mä olen pohtinut joitain muitakin kerhoja ja sopivan tullessa vastaan hyvään aikaan, käyn varmasti kokeilemassa.

Asuntola

Naapureihini mulla on ollut melko vähän kontaktia, lähinnä toivotettu rapussa törmätessämme "Bonjour!" tai small talkattu pienesti loputtomalta tuntuvia portaita kiivetessä hissin ollessa rikki (muodollisesti mä asun 7. kerroksessa, mutta käytännössä tämä on 9, sillä ranskalaisilla on outo tapa laittaa ennen ensimmäistä kerrosta -1 "sous-sol" ja 0 "rez-de-chaussée"). Torstai-iltana täällä järjestettiin "tervetulokonsertti", jossa oli vähän puheita, ruokaa ja bändi soittamassa. Mä juttelin siellä parin ranskalaisen kanssa, mutta metelissä ranskan ymmärtäminen on aivan mahdotonta, koska en pysty arvaamaan sanojen loppuja. Jotkut sanoo, että kieltä osaa silloin, kun pystyy riitelemään kyseisellä kielellä, mä sanon, että kieltä osaa silloin, kun pystyy pitämään keskustelua yllä metelissä. Harmillisesti melkein kaikki iltatapahtumat järjestetään baariolosuhteissa musiikin pauhatessa tai paikoissa, joissa melutaso nousee korkealle, joten on tosi vaikea pysyä kärryillä. Me siirryttiin myöhemmin vähän rauhallisempaan paikkaan, ja siellä mun oli huomattavasti helpompi ymmärtää, vaikka en paljon pystynyt osallistumaan keskusteluun. Asuntolalla järjestetään myöhemminkin hengailuiltoja, mikä on tosi kiva muihin tutustumista ajatellen.

Seamer-bändi esiintyi asuntolan tervetulojuhlassa.


------

Omaa ranskantaidon kehitystä on todella vaikeaa arvioida. Huomaan yksittäisiä sanoja, jotka olen oppinut uutena tai jotka ovat palautuneet jostain mielen sopukoista. Mulla on täällä ihan ranskankurssikin, joka alkoi tällä viikolla ja se tuntuu kyllä tosi kivalta tuelta opiskeluun. Kurssilla käsitellään Ranskan kieltä ja kulttuuria esimerkiksi eri medioiden kautta, puhutaan ja kerrataan kielioppia, mikä tulee varmasti tarpeeseen. Seuraavan kuukauden tavoitteeksi mä aion ottaa uusien ranskankielisten kontaktien löytymisen ja kannustan muita vaihtareita vaihtamaan kielen ranskaan.


lauantai 22. syyskuuta 2018

Vähän opiskelua ja vähän enemmän kummallisuuksia


Suurin osa kursseista pyörähti käyntiin tällä viikolla. Täällä vaihtarit saavat käydä kokeilemassa kaikkia haluamiaan kursseja pari ekaa viikkoa ja vasta sen jälkeen valitaan mitä opiskellaan. Lokakuun alkuun mennessä pitää käydä rekisteröitymässä tentteihin, mikä on siis käytännössä kurssi-ilmoittautuminen. Mä kävin tällä viikolla kymenellä (tai 9,5) luennolla, joista kaksi jätin saman tien pois ja yhden vaihdoin toiseen, sillä sen sisältö muistutti huomattavan paljon jo Suomessa käymääni kurssia. Ensi viikolle jää silti vielä kolme kurssia, joiden luennot eivät vielä alkaneet tällä viikolla. Osa kursseista oli myös ilmoittamatta peruttu, mikä oli ikävää erityisesti kauempaa tulleille.


Tällä hetkellä lukujärjestyksessä on yhdeksän eri kurssia, käsitellen niin Ranskan poliittista järjestelmää, kansainvälisisiä suhteita kuin ranskan kieltäkin. Seitsemän kurssia on ranskaksi, yksi englanniksi ja yksi tosiaan ihan ranskankurssi. Mun pitäisi Erasmus-tukea ajatellen tehdä vähintään viisi opintopistettä jokaista täyttä kuukautta kohden, mikä vajaan viiden kuukauden aikana tarkoittaa 20 opintopistettä. Täällä kurssit ovat 3 ETCS laajuisia ja koska ETCS:ät vastaavat Suomen opintopisteitä, pitää mun tehdä vähintään seitsemän kurssia, joista tulee 21 op. Jotain saattaa siis jäädä vielä poiskin, jos tuntuu liian raskaalta, mutta saa nähdä.

Ranskalaisilla opiskelijoilla on huomattavan paljon vähemmän valinnanvaraa opinnoissaan kuin keskimääräisellä suomalaisopiskelijalla. Täällä on paljon kursseja, jotka ovat pakollisia koko vuosikurssille, mikä tarkoittaa sitä, että näiden kurssien opetus tapahtuu isoissa 200 hengen auditorioissa. Opiskelijat saavat valita muutaman kurssin vapaasti vuodessa ja nämä kurssit järjestetään suosiosta riippuen pienemmissä luokkatiloissa. Me vaihtarit taas saadaan valita melkein kaikkien kurssien välillä, useammalta vuosikurssilta, minkä ansiosta valittavaa löytyy.

Tällä viikolla Strasbourgissa on ollut joka päivä kolmisenkymmentä astetta lämmintä ja sen huomaa myös luentosaleissa, joissa ilma ei vaihdu ja lämpötila lähentelee saunaa. Luokkatiloja ei myöskään saada mitenkään tuuletettua, sillä ne saattavat olla käytössä aivan koko päivän. Siinä missä Suomessa on käytössä akateeminen vartti niin luennon alku- kuin loppupäässä, esim. 10-12 luento on todellisuudessa 10:15-11:45, täällä ne ovat kahden tunnin mittaisia pienellä välitauolla. Hapenpuutteen lisäksi tämä aiheuttaa sen, että sekä opiskelijat että opettajat ovat myöhässä luennoilta, kun edellinen loppuu tasalta ja seuraava alkaa tasalta ja vessassakin pitää jossain välissä käydä.

Täällä luentopäivät voi myös olla pahimmillaan 12 tuntisia, mikä tuntuu aivan järjettömältä. Ensimmäiset luennot nimittäin alkavat kello kahdeksalta aamulla ja viimeiset päättyvät kahdeksalta illalla. Mulla on harvoin ollut Suomessa edes kello 16 jälkeen luentoja, joten tähän systeemiin pitää vähän totutella. Mulla ei toki ole yhtään kahdeksalta alkavaa luentoa ja lukujärjestys on muutenkin ihan inhimillinen, taktikoin niin, että perjantaisin ei edes ole luentoja. Pidemmillä hyppytuinneilla voin tulla kotiin, sillä asun tosiaan alle 10 minuutin päässä SciencesPo:lta.

Järkyttävin asia täällä on se että luentojen pääpointti on monologia pitävä luennoitsija, jonka j.o.k.a.i.s.e.n sanan ranskalaisopiskelijat kopioivat. Mulla on toki vähän ongelmia ymmärtää sisältöjä, mutta olen saanut yllättävän paljon muistiinpanoja tehtyä. Sen verran mitä olen kuitenkin ymmärtänyt puheesta, olen myös ymmärtänyt että kaikki luennoitsijan sanoma ei todellakaan ole ylöskirjattavan arvoista. Yhdellä luennolla katsoimme aiheeseen liittyvää elokuvaa ("Understanding USA" -kurssilla elokuva 13th. Todella vaikuttava ja surullinen elokuva USA:n perustuslain 13. lisäyksestä) ja takanani istuneet ranskalaisopiskelijat näpyttelivät koneillansa siitäkin lähes kaiken. Yksi sana: MIKSI.

Tosiaan, vaikka mua oltiinkin varoiteltu tästä "opetustyylistä", niin mä olen silti vähän järkyttynyt ja jopa vähän vihainen. USA-kurssin opettajista toinen on saksalainen ja toinen usalainen ja he avoimesti kritisoivat tätä tapaa ja aikovatkin tehdä omalla kurssillaan oppimisesta osallistavampaa. Vaikka Suomessakin opiskelijat istuvat useimmiten hiljaa, on siellä kuitenkin aivan erilainen lähtökohta ja näkökulma. Kriittisyyteen, kyseenalaistamiseen ja omaan ajatteluun kannustetaan, täällä tuntuu, että sitä useimmilla luennoilla koitetaan lähinnä kitkeä.

Luennoilla on harvemmin myöskään minkäänlaista teknologiaa käytössä, pari luennoitsijaa on käyttänyt PowerPointia yksittäisten asioiden näyttämiseen ja parilla on ollut useampiakin dioja. Ranskan valtaan liittyvä kurssi on vain vaihtareille suunnattu, joten opettaja puhuu hitaammin ja kirjoittaa myös esimerkiksi nimiä ja vuosilukuja ylös puhuessaan, mikä on todella hyvä. Ranskassahan luvut on vähän vaikeita ja niiden ymmärtämiseen menee aikaa; esimerkiksi 90-luku on "vuodet neljä kahtakymmentä kymmenen".

Kursseista kirjoitan varmasti myöhemmin lisää, kunhan ne lähtevät toden teolla käyntiin. Pelkästään uuteen ajatusmaailmaan ja kieleen tottumiseen menee oma aikansa, joten varsinaisten sisältöjen sisäistäminen ottaa myös aikaa. Mutta alku on jo ihan lupaava!

perjantai 21. syyskuuta 2018

Europa-Park

Viime sunnuntaina suuntana oli huvipuisto Europa-Park, joka sijaitsee Saksan Rustissa. Strasbourgista matkaa sinne on noin tunnin verran. Europa-Park on avoinna lähes vuoden ympäri, mutta yksi saksalainen vaihtari houkutteli useamman lähtemään mukaan reissuun nyt kun säät ovat vielä hyvät. Sisäänpääsy huvipuistoon sekä kuljetukset edestakaisin olivat 49,5e/henkilö, kun esimerkiksi Pariisin Disneylandiin olisi pelkästä sisäänpääsystä maksaa samana viikonloppuna 63 euroa.


Päivä alkoi aikaisin herätyskellon soidessa 6:30. Pakkasin mukaan vähän eväitä ja suuntasin bussiasemalle. Bussissa laitoin viestiä kaverilleni, jonka kanssa olin aikonut mennä huvipuistoon. Kävi ilmi, että hän oli eksynyt matkalla pyöräillessään bussiasemalle eikä näin ollen ehtinyt bussiin. Mietin hetken, että lähdenkö bussista ja käytän huvipuistolippuni joskus myöhemmin, mutta koska olin jo käyttänyt bussilipun ja tutustunut pariin usalaiseen vaihtariin, päätin lähteä reissuun.

Ensimmäinen näkymä Europa-Parkiin.
Europa-Park on siis jaettu osioihin Euroopan maiden ja alueiden mukaan. Puistosta löytyvät tietysti Saksa ja Ranska ja näiden lisäksi esimerkiksi Hollanti, Itävalta ja Kreikka. Myös Skandinavia on omana alueena ja tässä osiossa on myös siis Suomi (...), toisaalta Islannilla on aivan oma osionsa (...).

Me aloitettiin "Saksasta", jossa käytiin Voletarium-lentoelokuvassa. Kokemuksena tämä oli kyllä oikein huikea ja ehdottomasti yksi päivän kivoimmista jutuista. Voletariumiin jonottaessa toisaalta valkeni, että muutkin halusivat viettää kesän viimeisiä aurinkoisia päiviä huvipuistossa, sillä päädyimme odottamaan noin 45 minuuttia. Seuraavaksi suuntasimme "Italiaan", jossa kävimme Volo da Vinci -laitteessa, jossa osittain piti polkea itse laitetta ilmassa eteenpäin.

Volo da Vincissa.
Koska mun ja uusien tuttavuuksieni mielenkiinnonkohteet ja tarpeet eivät kohdanneet, päätin jatkaa matkaa yksin, kun he päättivät mennä syömään. Europa-Parkin tämän kesän uutuus on CanCan-vuoristorata, joka on saanut innoituksensa Pariisin Moulin Rougesta. Päätin jonoja uhmaten mennä kokeilemaan sitä, vaikka jonon pituutta arvioiva laskuri kertoi ajaksi 90 minuuttia. Europa-Parkissa on useassa laitteessa käytössä ns. "Single rider" -jono, josta siis otetaan täytettä vaunuihin, joissa on yksittäisiä vapaita paikkoja. Valitsin tämän jonon, mutta loppujen lopuksi et tiedä oliko se pidempi kuin tavallinen jono. Päädyin odottamaan kaksi tuntia (!) eikä laite edes ollut kovin kummoinen vaan muistutti lähinnä Linnanmäen Linnunrataa Moulin Rouge -teemalla.


Seuraavana suuntasin niin ikään "Ranskassa" sijaitsevaan Silver Stariin, joka on tarkoitettu huimapäille. Muita kokeilemiani vuoristoratoja olivat Euro-Mir "Venäjällä" sekä "islantilaiset" Blue Fire sekä puuvuoristorata Wodan.

Euro-Mir
Yksi visuaalisesti hienoimmista laitteista oli Arthur-vuoristorata, joka liittyy siis Arthur ja minimoit -elokuvaan. Se on periaatteessa lastenlaite, mutta monet aikuiset menivät siihen keskenään ja niinpä mäkin päätin suunnata sinne, vaikka en kyseisestä elokuvasta mitään tiennytkään. Laite on nimetty yhdeksi maailman parhaaksi koko perheen huvipuistolaitteeksi. Kävin myös "Sveitsissä" Matterhorn Blitz -vuoristoradassa, johon oltiin luotu sveitsiläistä alppikylän tunnelmaa. Moniin laitteisiin "Single rider" -jono toimi ja esimerkiksi Arthuriin jonotin 40 minuutin sijasta 15 minuuttia ja puuvuoristorataan 50 sijasta 25 minuuttia.

Arthur-vuoristoradassa on ulko-osio ja sisällä se menee niin ihmisten päiden yläpuolelta kuin erityisissa somistetuissa tiloissa.
Monissa laitteissa on todella hienot jonotustilat, jotka sopivat laitteen tarinaan. Mä en valitettavasti ottanut kuvia näistä sisätiloista, koska en tiennyt saako niissä kuvata. Ulkona sen sijaan tuli räpsittyä jonkin verran!

"Kreikka"

"Venäjä"

"Skandinavia"

"Islannissa" roskiksissa tekstit olivat neljällä eri kielellä: saksaksi, ranskaksi, englanniksi... ja suomeksi!

"Saksa"

"Portugali"

"Espanja"
Europa-Parkissa riittää todella paljon nähtävää ja tehtävää, sillä se on melko valtava. Laitteita ei ole ylenpalttisesti, mutta erityisesti pitkien jonojen takia niihin ei välttämättä jaksaisi kaikkiin edes mennä vaikka aikaa olisi. Puistossa järjestetään myös kaikenlaista muuta ohjelmaa, on livemusiikkia trioista torvisoittokuntiin, show-esityksiä, musikaaleja, elokuvia ja jopa taitoluistelua.

Puiston maskotit showssa

Päivän viimeisenä laitteena suuntasin Euro-Toweriin, joka on samanlainen, kuin Linnanmäen Panoraama. Siihen ei ollut lainkaan jonoa  ja oli hauska päästä katsomaan puistoa vielä kerran yläilmoista ennen lähtöä.

Näkymää Europa-Towerista. Ylös kaartuva vuoristorata on Silver Star.

Kahdeksan ja puolen tunnin aikana ehdin kymmeneen laitteeseen ja kiertämää lähes koko puiston sen uloimpia, lähinnä lastenalueita sisältäviä, osia lukuunottamatta. Oli jännittävää viettää niin paljon aikaa yksin, mutta se oli oikeastaan tosi kivaa, koska sai nähdä ja tehdä mitä halusi. Toisin tekisin vain sen, etten jonottaisi CanCan-vuoristorataan, sillä tällöin aikaa olisi jäänyt enemmän muulle, mutta pitkistä jonoista huolimatta ehdin nähdä paljon. Loma-ajat ovat tietysti pahimpia ruuhka-aikoja, mutta mikäli jonoja haluaa yrittää välttää, kannattaa puistoon mahdollisuuksien mukaan suunnata arkipäivänä. Netistä näkee myös ajantasaiset jonotustiedot laitteisiin ja puistosta löytyy myös infotauluja, joiden avulla voi vähän taktikoida.


lauantai 15. syyskuuta 2018

Château du Haut-Kœnigsbourg ja Riquewihr

Tänään meitä lähti bussilastillinen vaihtareita Strasbourgista Haut-Koenigsbourgin linnalle sekä Riquewihrin kuntaan. Nimistään huolimatta nämä molemmat sijaitsevat Ranskan puolella, toki Saksan rajan tuntumassa. Herätyskello soi jo 6:30, sillä bussin oli määrä lähteä kahdeksalta. Pienen odottelun jälkeen pääsimmekin matkaan ja lähes kaikki ilmoittautuneet olivat kyydissä.



Matka Haut-Koenigsbourgin keskiaikaiselle linnalle Orschwilleriin kesti noin tunnin. Linnassa iso osa meistä osallistui ranskankieliselle opastetulle kierrokselle. Meitä oli aivan liikaa, että olisimme kunnolla mahtuneet kuulemaan mitä opas kertoi, jotain kuitenkin tarttui mukaan. Pohjoismaalaiselle mielenkiintoisinta oli ehkä se, että kolmikymenvuotisen sodan aikana ruotsalaiset protestantit tuhosivat linnan, minkä jälkeen se oli pari vuosisataa käyttämättömänä, kunnes se kunnostettiin 1800-luvulla.


Linna ei ollut hienoin näkemäni, mutta ihan mukava alku pävälle. Sää oli aamupäivästä vielä melko viileä, linnalla mittari näytti vain 16 astetta.

Viiniviljelmiä.

Linnalta matka jatkui Riquewihriin, joka on siis pieni, upea kylä itäisessä Ranskassa. Sen keskusta on täynnä pieniä katuja ja kujia värikkäine taloineen ja joka paikassa on putiikkeja, muun muassa valtava ja aivan överi joulukauppa. Myös turistit olivat löytäneet tiensä tänne reilun 1000 asukkaan kylään ja kesällä ruuhkat ovat varmasti huomattavasti pahempia. Meillä oli mukana omat eväät, jotka söimme Riquewihrissä ennen kuin jatkoimme seuraaviin aktiviteetteihin.




Kello 14 aikaan oli vuorossa päivän toinen päätapahtuma linnavierailun lisäksi: viinikellari ja viininmaistelu. Kävimme siis kahdessa eri kellarissa, joissa työntekijät kertoivat meille elsassilaisista viineistä. Paikalliset viinit ovat pääosin valkoviiniä, mutta myös kuohuviiniä tehdään jonkin verran. Punaviinin ja roseen osuus on hyvin pieni, sillä muualta Ranskasta, kuten Bordeaux'sta, löytyy paremmat edellytykset sen tekemiseen.


Pääsimme maistamaan yhteensä seitsemää eri viiniä: kuutta valkoviiniä ja yhtä kuohuviiniä. Lajikkeina oli mm. Riesling, Pinot gris ja Gewurztraminer. Joukossa oli niin kuivempaa kuin makeampaakin viiniä ja mielipiteet pöytäkunnissa viinien parhausjärjestykset erosivat aika tavalla.


Jälkimmäisessä viininmaistelussa pääsimme tutustumaan vähän myös viinin tekoon ja viinitynnyreihin. Valtaviin tynnyreihin mahtuu tuhansia litroja viinejä, mutta tällä hetkellä ne ovat tyhjiä, sillä sadonkorjuu on vasta alkanut.




Päivä oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Maksoimme reissusta 15 euroa, mikä oli mielestäni oikein kohtuullinen hinta. Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja retkelle uusiin maisemiin, joihin ei varmaankaan olisi muuten tullut lähdettyä. Vaikka reissu oli puolen vuorokauden mittainen, hujahti se kuitenkin ohi nopeasti ja tekemistä oli riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa!



perjantai 14. syyskuuta 2018

Ensimmäinen ulkomaanmatka

Tällä viikolla mä en ole tehnyt kauheasti. Ranskankurssi loppui eilen ja tänään oli infotilaisuus varsinaisten opintojen aloittamista ajatellen. Me saadaan pari ensimmäistä viikkoa käydä testaamassa kaikkia avoimia kursseja ja vasta sitten tehdään varsinaiset päätökset, että mitä aiotaan opiskella tällä lukukaudella. Mulla on toki lukujärjestys jo valmiina, mutta voi vielä olla, että käyn testaamassa jotain ja vastavuoroisesti jätän jonkun kurssin sitten pois.

Iltaohjelmana maanantaina oli Erasmus-verkoston järjestämä "kielikahvila", joka oli kyllä varsin sekava konsepti, koska paikalla oli järkyttävästi porukkaa ja tilat ahtaat. Suurin osa siirtyikin baarista pihan puolelle, sillä sisällä oli varmaan 40 astetta. Juttelin aika monien kanssa ja erityisesti muutaman saksalaisen, jotka puhuu tosi hyvää ranskaa. He kutsuivat mut tiistai-illaksi toiseen kielikahvilaan, mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä, varsinkin kun kahvila on viikottainen tapahtuma. Keskiviikkoiltana kävin lenkillä juoksemassa Parc de l'Orangeriella, joka oli aivan täynnä ulkoilevia ihmisiä. Täällä on ollut tähän päivään asti tosi lämmintä ja niin myös tuona iltana.

Parc de l'Orangerie

Eilen kävelin kirpparille kaupungin toiselle puolelle ja löysin sieltä 7 eurolla peilin. Emmaüs-kirppis oli vähän nuhjuinen, mutta iso, sieltä varmasti tekisi löytöjä jos tarve olisi. Kirpparilla on siis kaikkea huonekaluista käyttötavaraan ja vaatteisiin, joten valikoimaa kyllä löytyy. Matkaa sinne tosiaan on yliopiston Esplanade-kampukselta yli viisi kilometriä, mutta mä en ole oikein löytänyt edullisempia second hand -kauppoja lähempää, vaikka niitä taitaa kyllä olla. Menomatkalla kävelin pitkän matkan Strasbourgissa virtaavan Ill-joen vartta ja näin myös useita viheralueita, jotka ovat täällä "urbaaneja luonnonpuistoja".


Ill-joen vartta.

Tänään perjantaina puolestaan päätin vähän extemporee lähteä Saksaan Kehlin kaupunkiin ostoksille, koska olin kuullut, että siellä on edullisempaa kuin täällä. Ja se oli kyllä totta, innostuin ostamaan kosmetiikkaa (mm. aurinkorasvan, koska viikonlopuksi on luvattu paljon aurinkoa ja ulkoilua) ja ruokaa. Erityisesti kasvisvaihtoehtojen määrä ruokakaupassa oli ihan mahtava: löysin esimerkiksi soijarouhetta, tofua ja auringonkukansiemeniä edullisesti.

D-ratikan päätepysäkki Kehlin juna-asemalla.

Vajaan 35 000 asukkaan Kehl ei ole kovin iso kaupunki, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Mä suhtauduin skeptisesti toiseen maahan matkustamiseen halvempien ostosten perässä, mutta uskoakseni edestakainen puolen tunnin ratikkamatka kyllä kannatti (mulla menee siis vartti keskustaan ja siitä menee vielä vartti Kehliin). Pelkän yhden tuotteen takia ei tietysti välttämättä ole järkevää matkustaa, mutta jos on enemmänkin tarvetta esimerkiksi kosmetiikalle, niin reissu voi olla ihan kannattava!

City Center Kehl -ostoskeskuksesta löytyy mm. ruokaa ja kosmetiikkaa.
Kehliin pääsee siis D-ratikalla Strasbourgista tai Mimramin siltaa pitkin kävelemällä. Sama ratikkalippu käy niin  Strasbourgin sisäisessä liikenteessä kuin tällä rajat ylittävällä linjallakin. Mitään varsinaista rajaa ei tässä kohtaa ole, maassa taitaa olla joku merkki, joka ilmoittaa, että nyt ollaan tultu Saksan puolelle ja puhelin toivottaa tervetulleeksi Saksaan.

Ruokakaupassa kaikki tekstit löytyvät saksan lisäksi ranskaksi.
Viikonloppu tulee olemaan täyteenpakattu, sillä huomenna lähdetään IEP:n vaihtareiden kanssa linna- ja viinikellariretkelle, joka kestää koko päivän ja sunnuntaina suunnataan puolestaan pienemmällä vaihtariporukalla Saksaan Europa-parkiin, joka on valittu viime vuosina neljästi maailman parhaaksi huvipuistoksi! Jännittävä viikonloppu siis tiedossa!

lauantai 8. syyskuuta 2018

Vähän kiinni arjessa

Flunssa painaa edelleen harmillisesti. Olin torstaina jo vähän parempi ja lähdin ranskantunnin jälkeen vanhaankaupunkiin ja Ikeaan parin suomalaisen kanssa, mutta se kostautui nyt viikonlopuksi, sillä olo on ollut aika heikko. Ikeasta ostin mm. suihkuverhon ja muutaman säilytyslaatikon, että saan asioita vähän lajiteltua.

Arki on alkanut jollain tasolla rullaamaan, ja mä ajattelinkin käydä läpi, mitä mun arkeen täällä kuuluu. Vaikka mä olen edelleenkin aika pihalla kaikesta, tuntuu silti kivalta edes jollain tasolla tietää, että mihin on menossa ja miten sinne pääsee, mistä saa ruokaa ja kuinka täällä ylipäätään toimitaan.


Ruoka

Ruoanvalmistus on asia, jossa arki ei ole vielä ihan paikoillaan. Mä en ole aivan tottunut keittiön kokoon ja niihin rajoitteisiin, mitä esimerkiksi uunittomuus ja mikrottomuus aiheuttavat. Mä olenkin lähinnä syönyt spagettia ja tomaattikastiketta vähän eri variaatioilla, mutta eiköhän viidessä kuukaudessa ole pakko keksiä muutakin.

Kun mä ensimmäisen kerran lähdin omasta asunnostani ruokakauppaan, mä en yhtään tiennyt, että mihin suuntaan edes lähteä. Muutaman sadan metrin päässä törmäsin huoltoasemaan, jolla sijaitsee myös pieni Carrefour Express. Carrefour ei ole Ranskan halvin ruokakauppa, eikä varsinkaan huoltoasemalla sijaitseva Express, mutta sain melko nopeasti jotakuinkin kaiken mitä halusin, eikä hinnatkaan lopulta olleet kamalat.

Salaatinsuihkutin ranskalaisessa ruokakaupassa.

Seuraavan kerran googlasin kauppaa etukäteen ja tajusin, että toiseen suuntaan lähdettäessä löytyy Auchan-niminen kauppa, joka on todella iso. Se taitaakin olla mun lähikauppa ja sieltä saa jotakuinkin kaiken paistinpannuista ja viiniin ja salaatista S-koukkuihin. Koska Auchan on niin iso, mulla meni siellä pyöriessä varmaan tunti. Ensimmäiset kerrat ruokakaupassa ulkomailla on vähän sama kuin kirppareilla käynti: tavoitteena on löytää tiettyjä juttuja, mutta lopulta ei löydä mitään (tai hyvällä tuurilla yhden jutun) ja lähdet nälkäisenä kotiin. Toinen kerta Auchanissa meni jo huomattavasti nopeammin ja helpommin ja löysin myös esimerkiksi hummusta, joka ei ensimmäisellä kerralla etsinnöistä huolimatta tullut vastaan.

Auchan muistuttaa asiakkaita välttämään liian rasvaista, sokerista ja suolaista ruokaa.

Varsinaisten markettien lisäksi täällä on jonkin verran luomukauppoja (bio), joista mä olen löytänyt esimerkiksi melko isoja rouhepaloja sisältävää soijarouhetta ja tofua. Kasvipohjaisia maitoja löytyy tavallisista kaupoista ihan hyvin, mutta papujen lisäksi mä en ole niistä oikein löytänyt hyviä proteiininlähteitä.


Ranskassa pidetään myös toreista, joita onkin eri aukoilla aina tiettyinä viikonpäivinä. Esimerkiksi mun koulumatkan varrella on aina tiistaisin markkinat ja mä ostinkin sieltä tällä viikolla kurkun ja kirsikkatomaatteja varsin edullisesti. Toreilla myydään hedelmien ja vihannesten lisäksi muitakin ruokatuotteita, kuten juustoja ja lihaa sekä myös kukkia ja joillain ihan käyttötavaraakin.



Yliopistoruokailu on Crous:in, eli saman tahon, jolta olen vuokrannut mun asunnon, järjestämä. Peruslounas on 3,25 euroa ja luomuateria 4,5 euroa. Ateriaan sisältyy pääruoka, salaatti ja jälkiruoka. Mä olen käynyt yliopistolla syömässä vasta kerran, mutta ruoka oli ihan hyvää.



Liikkuminen

Täällä on kuusi eri ratikkalinjaa A-F, jotka kattavat kaupungin tosi hyvin, ja näistä D menee itseasiassa Saksan puolelle Kehliin asti (eli täällä pääsee ratikalla ulkomaille!). Kaupungissa on myös busseja, mutta mä en ole pahemmin tutustunut niihin vielä, paitsi menomatkalla Ikeaan parin pysäkin verran.

Mun kotipysäkki ja linjan F päätepysäkki, Place d'Islande (Islannin aukio).

Erityisesti ratikalla matkustaminen on helppoa ja täällä julkinen liikenne on mun mielestä melko edullista. Kallein kertalippu maksaa 1,8 euroa yksittäin ostettuna automaatista ja edullisin 1,32 euroa, kun kortille lataa 10 lipun sarjalipun. Täällä on myös pidemmän aikavälin lippuja, esimerkiksi kuukausilippu alle 26-vuotiaalle maksaa 26,6 euroa, tätä vanhemmalle lippu on 50,8 euroa kuukaudessa. Mä olen tähän mennessä ladannut kortilleni yksittäisia matkoja tai pari matkaa kerrallaan, mutta nyt latasin kymmenen lippua 13,2 euron hintaan. Ensimmäisellä kerralla pitää siis ostaa fyysinen kortti, jolla ensimmäinen matka on (1,8 e) ja tämän jälkeen tätä korttia voi aina ladata. Kortti leimataan pysäkillä olevalla leimauslaitteella ja se on voimassa tunnin, mutta takaisinpäin sillä ei saa tulla.

Harmaasta laitteesta ostetaan ja ladataan liput, punaisessa leimataan.

Sciences Po:lle on mun kotiovelta alle 10 minuutin kävelymatkan päässä, joten matka yliopistolle on tosi lyhyt. Muutenkin tämä kaupunki on loppujen lopuksi aika pieni, joten välimatkoja tulee herkästi käveltyä. Strasbourg on hyvä pyöräilykaupunki, mutta mä en ole vielä osannut pahemmin ottaa selvää, että mikä olisi järkevin tapa hankkia pyörä. Täällä on ilmeisen toimiva pyöränvuokrausfirma, josta saa pitkiäkin sopimuksia, mutta vähän jännittää, koska täällä kuulemma myös varastetaan pyöriä tosi paljon.


Kierrätys

Ensinnäkin, mun asunnossa ei ollut valmiina ainuttakaan roskista. Toiseksi, täällä ei ole kunnollisia kierrätysohjeita muualla kuin roskakatoksen sisällä ja nekin ranskaksi ja osittain puutteelliset. Kolmanneksi, tulee ikävä Suomeen, kun miettii kierrätysjuttuja täällä.

Se, mitä tiedän tällä hetkellä on tämä: sekajätettä ovat ruoantähteet, muovikääreet- ja pakkaukset (paitsi -pullot), rikkinäiset juomalasit yms. Kierrätettävää jätettä puolestaan kartonki ja muovipullot (myös esim. shampoopullot), jotka laitetaan keskenään samaan astiaan. Lasipullot ja -purkit taas pitää viedä katujen varsilla oleviin lasinkeräysastioihin, eli niitä ei taloissa pääosin kerätä lainkaan.

Avoin kysymys siis on, että mihin metalli ja paperi laitetaan. Paperia mä olen nähnyt kerättävän ainakin yliopistolla, eli sitä kerätään johonkin. Metallista ei puolestaan ole mitään hajua, onneksi sitä ei ole pahemmin vielä tullut.




Huomaa, että täällä on tullut opittua jo vaikka mitä, muta paljon on tietty jäljelläkin. Yksi pohdituttava asia on liikuntamahdollisuudet. Täällä on olemassa jonkinlainen yliopistoliikunta, mutta se tarjoaa vain kursseja, mikä vaatii viikottaista sitoutumista. Kursseja varten täytyy myös tulostaa ja täyttää terveydentilaa koskeva kysely ja tarvittaessa myös toimittaa lääkärintodistus, mikäli kyselyssä ilmenee ongelmia. Kaiken arjen ja vapaa-ajan pyörittämisen lisäksi pitää hoitaa ihan opiskelukursseille ilmoittautuminen ja pikkuhiljaa alkaa myös orientoitua niihin, kohta alkaa kevään kurssien loppumisesta olla jo neljä ja puoli kuukautta, enkä mä ole todellakaan aikaisemmin opiskellut ranskaksi!

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Kuulumisia ja vaihtariflunssa

Mulla ei ole perjantain jälkeen ollut nettiä ollenkaan asunnossa, sillä täällä jaetaan kuukausittaiset koodit wifiin. Elokuun koodi tietty vanheni ja uuden olisi pitänyt tulla ilmeisesti tekstarilla. Ei tullut, mutta onneksi sain koodin paperilapulla.

Vaikka tällä viikolla on ollut kaunista ja aurinkoista, oli  täällä viime viikon lopussa aika huono sää, mittari ylsi hädintuskin kahteenkymmeneen ja välillä satoi vettä. Vietin viimeisen päivän ennen kielikurssin alkua kierrellen Strasbourgissa ja menin La Petite Franceen, joka on ikoninen alue täällä Strasbourgissa. 




Kävin myös kahdessa museossa, koska kaupungin museot on ilmaisia joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai. Päätin vierailla Strasbourgin historiasta kertovassa museossa, jotta tietäisin paremmin, mihin olen tullut. Museo ulottuu vuosisatojen taakse, mutta mulle mielenkiintoisinta oli toisen maailman sodan tapahtumat. Toinen museo, missä kävin oli Strasbourgin modernin taiteen museo, joka on, harmi kyllä, ehkä hienompi ulkoa kuin sisältä.

Graffitteja modernin taiteen museon lähellä.

Maanantaina menin tosiaan ensimmäisen kerran "Sciences Po"lle, joka on siis politiikan tutkimuksen instituutti täällä Strasbourgissa (la science politique = politiikan tutkimus/yleinen valtio-oppi). Ensin meillä oli infotilaisuus, jossa täytettiin monisivuinen opiskelijaksi-ilmoittautumislomake. Sitten pari tuutoria kertoi meille tulevista parista viikosta, joiden aikana on paljon ohjelmaa. Paikalla oli kymmeniä vaihtareita, mikä on tosi hurjaa, koska kyseessä on ainoastaan Sciences Po:n vaihtarit, jotka osallistuvat kielikurssille, joten tässä kaupungissa on kyllä tosi paljon vaihto-opiskelijoita. Infon jälkeen pidettiin lounastauko, jonka aikana tutustuttiin vähän toisiimme vapaamuotoisesti. Kielenä ainakin tässä vaiheessa on pääosin englanti, varsinkin koska ihmisillä on todella erilaisia tasoja ranskan suhteen, ja osa on tullut tänne opiskelemaan pelkästään englanniksi.

Lomakkeessa kysyttiin mm. lukion nimeä. Myös "Finlande 105" (Suomen koodi) piti kirjoittaa sata kertaa.

Maanantaina meillä oli myös 45 minuutin kirjallinen kielitesti, jonka perusteella meidät jaettiin tasoryhmiin. Itse olen neljästä ryhmästä toiseksi korkeimmassa, mutta meidänkin ryhmässä on aika isot erot ihmisten tasoissa. Osa osaa kirjoittaa hyvin, muttei puhua paljon ollenkaan ja toisinpäin. Kielikurssi on nyt siis kestänyt pari päivää, se on vain 2,5 tuntia päivässä, eli ei kovin intensiivinen. Kurssi kestää ensi torstaihin asti, jolloin tehdään uudet testit ja niiden perusteella päätetään, millä tasolla opiskelee, jos haluaa lukea ranskaa lukukauden aikana.

Iltaohjelmana on ollut lähinnä vapaata baarissa hengailua, eilen oli pienimutoinen kaupunkisuunnistus, jonka tarkoituksena oli lähinnä katsella maisemia Petit Francen alueella. Meidän ryhmä yritti pärjätä pitkälti ranskaksi, mutta jossain kohtaa kieli vaihtui englanniksi.

Löydettiin yksi suunnistuksen paikoista!

Tänään kävin hoitamassa hallintojuttuja yliopistolla ja tilaamassa opiskelijakortin, jonka toimituksessa menee parisen viikkoa. Nyt illalla olisin päässyt vaihtareiden kanssa tutustumaan la tarte flambéen ihmeelliseen maailmaan. Se on siis elsassilainen, jollain tasolla pizzankaltainen erikoisuus, jota täällä saa joka paikasta. Mä olen harmillisesti saanut "vaihtari"flunssan, mikä ei todellakaan ole kaiken stressin purkautumisen ja uuteen ympäristöön muuttamisen jälkeen mikään ihme.  Ajattelin katsella vähän ruotsinkielistä Netflixiä ranskankielisillä teksteillä ja kuuntelen parasta aikaa Ranskan musiikin top50-listaa Spotifystä. Vaikka vähän harmittaa, niin nyt pitää vaan malttaa lepäillä, koska vaihtariaktiviteetit ei todellakaan tähän iltaan lopu!

lauantai 1. syyskuuta 2018

Mitä Ikeasta saa sadalla eurolla?

Strasbourgin Ikea sijaitsee kaupungin länsiosassa Cronenbourgin alueella. Asuntolalta sinne on noin neljän kilometrin matka, mutta julkinen liikenne päättyy kilometrin päähän. Tämä ei tietystikään ollut ongelma Ikealle mentäessä, mutta heikoilla jalankulkuyhteyksillä varustetulla pätkällä mietin, miten tulen selviämään kaiken tavaran kanssa takaisin. Ikealle päästyäni näin kuitenkin pihalla Ikea-bussin. Koska Suomessa pääkaupunkiseudulla on käytössä Ikea-busseja, olin yrittänyt googlailla tällaista vaihtoehtoa Strasbourgissakin, mutta tuloksetta. Parinkymmenen minuutin vuoroväleillä (tunnin lounastauolla) liikennöivä bussi olikin mukava yllätys ja helpotti todella kulkemista takaisin. Bussi vie lyhyen matkan Cronenbourgin keskustaan, josta on helppo napata raitiovaunu Strasbourgin keskustaan.

Ikea oli hyvin samanlainen kuin Suomessakin. Isoimmat erot olivat ravintolassa tarjoiltu edullinen viini sekä hieman pienemmät annoskoot (Suomessa annoksessa on esimerkiksi 10 kasvispullaa, Strasbourgissa 8), mikä ehkä johtuu siitä, että täällä jälkiruoan ottaminen on yleisempää  Suomessa lämpimän ruoan jälkeen on salaattipöytä, kun taas täällä pöytä oli lastattu leivonnaisilla.

Ostoslistalla oli kaikenlaista kotiin tarvittavaa tavaraa, kuten keittiövälineitä, lakanat ja pyyhkeitä ja parin tunnin pyörimisen jälkeen lopputulos oli suhteellisen kauhistuttava:



Reissu Ikeaan siis todellakin tuotti tulosta. Sain kaiken minkä halusin, ja Ikean tapaan vähän enemmänkin, mutta köyhdyin myös melko reilusti. Eilen kilahtivat tilille Helsingin yliopiston maksamat Erasmus-apurahat, joita Ranskaan saa kymmenen euroa päivältä, ja käytinkin kymmenen päivän apurahat samantien.



Lakanoihin, peittoon ja tyynyyn meni yhteensä yli 40 euroa, mikä on ihan kohtuullinen summa, sillä en halunnut lakanoihin tekokuituja. Kaksi huomiota ranskalaisten nukkumistottumuksista: täällä pussilakanasetteihin kuuluu 65 x 65 cm tyynyliinat, eli nukkumistyynyt on ihan valtavia, ja aluslakanoita löytyy vain muotoonommeltuina, ainakin Ikeassa.

Asuntolalle tultuani päätin heti tutustua pesukoneisiin, jotka ovat täällä käytössä maksua vastaan, jotta sain lakanat pestyä. Yksi koneellinen maksaa neljä euroa ja sen kuivaaminen kuivausrummussa 1,5 euroa. Yhteensä siis yksi pesukerta maksaa 5,5 euroa, mikä tuntuu melko kalliilta. Toisaalta koneet ovat tosi isot, mutta toisaalta mulla ei loputtomasti ole vaatteita täällä mukana. Joka tapauksessa sain lakanat parin tunnin jälkeen käyttöön, mikä on tosi kiva juttu!

Muita ostoksia oli keittiötarvikkeet, joita päädyin ostamaan ihan kunnolla. Olin ajatellut ostaa kierrätettyjä keittiövälineitä, mutta etukäteen googlailujen, Facebookin ryhmissä olon ja parin päivän täällä olon perusteella en ole löytänyt mitään hyviä kirppiksiä tai ihmisiä, jotka olisivat myyneet vanhojaan pois.


Ostin pari lautasta, kulhoa ja lasia, neljät ruokailuvälineet (näitä ei saanut pienempää määrää) ja terävämpiä veitsiä ruoanlaittoon, kolme lastaa/kauhaa, kattilan ja leikkuulaudan. Hankin myös kympillä Upphetta-pressopannun, jonka käyttöä pitää vähän opetella.



Kylppäriin hankin neljä käsipyyhettä ja kylpypyyhkeen sekä vessaharjan. Tiskiharjat eivät perinteisesti kuulu ranskalaiseen keittiöön, mutta onneksi Ikeasta saa sellaisiakin. Asunnossa on tosiaan tanko vaatteille, mutta yhtään henkaria ei löytynyt, vaan nekin piti hankkia itse. Vaatteiden säilytykseen ostin lokerikon ja tavarat kannoin kassissa, josta tulee pyykkikassi.



Pyrin välttämään ostamista, sillä tiedän, että tavarat pitää lopulta kantaa Suomeen tai myydä tai lahjoittaa täällä. Mikäli en pysty ottamaan tavaroita mukaani tai en saa niitä eteenpäin, täytyy ne heittää pois, mikä ei todellakaan ole tarkoituksenmukaista. Mä olen kuitenkin varma, että jokin ratkaisu varmasti löytyy, varsinkin kun kevään vaihtarit saattavat tulla tänne osittain päällekäin meidän syyslukukauden vaihto-opiskelijoiden kanssa.