Vähän kiinni arjessa

Flunssa painaa edelleen harmillisesti. Olin torstaina jo vähän parempi ja lähdin ranskantunnin jälkeen vanhaankaupunkiin ja Ikeaan parin suomalaisen kanssa, mutta se kostautui nyt viikonlopuksi, sillä olo on ollut aika heikko. Ikeasta ostin mm. suihkuverhon ja muutaman säilytyslaatikon, että saan asioita vähän lajiteltua.

Arki on alkanut jollain tasolla rullaamaan, ja mä ajattelinkin käydä läpi, mitä mun arkeen täällä kuuluu. Vaikka mä olen edelleenkin aika pihalla kaikesta, tuntuu silti kivalta edes jollain tasolla tietää, että mihin on menossa ja miten sinne pääsee, mistä saa ruokaa ja kuinka täällä ylipäätään toimitaan.

Ruoka

Ruoanvalmistus on asia, jossa arki ei ole vielä ihan paikoillaan. Mä en ole aivan tottunut keittiön kokoon ja niihin rajoitteisiin, mitä esimerkiksi uunittomuus ja mikrottomuus aiheuttavat. Mä olenkin lähinnä syönyt spagettia ja tomaattikastiketta vähän eri variaatioilla, mutta eiköhän viidessä kuukaudessa ole pakko keksiä muutakin.

Kun mä ensimmäisen kerran lähdin omasta asunnostani ruokakauppaan, mä en yhtään tiennyt, että mihin suuntaan edes lähteä. Muutaman sadan metrin päässä törmäsin huoltoasemaan, jolla sijaitsee myös pieni Carrefour Express. Carrefour ei ole Ranskan halvin ruokakauppa, eikä varsinkaan huoltoasemalla sijaitseva Express, mutta sain melko nopeasti jotakuinkin kaiken mitä halusin, eikä hinnatkaan lopulta olleet kamalat.

Salaatinsuihkutin ranskalaisessa ruokakaupassa.

Seuraavan kerran googlasin kauppaa etukäteen ja tajusin, että toiseen suuntaan lähdettäessä löytyy Auchan-niminen kauppa, joka on todella iso. Se taitaakin olla mun lähikauppa ja sieltä saa jotakuinkin kaiken paistinpannuista ja viiniin ja salaatista S-koukkuihin. Koska Auchan on niin iso, mulla meni siellä pyöriessä varmaan tunti. Ensimmäiset kerrat ruokakaupassa ulkomailla on vähän sama kuin kirppareilla käynti: tavoitteena on löytää tiettyjä juttuja, mutta lopulta ei löydä mitään (tai hyvällä tuurilla yhden jutun) ja lähdet nälkäisenä kotiin. Toinen kerta Auchanissa meni jo huomattavasti nopeammin ja helpommin ja löysin myös esimerkiksi hummusta, joka ei ensimmäisellä kerralla etsinnöistä huolimatta tullut vastaan.

Auchan muistuttaa asiakkaita välttämään liian rasvaista, sokerista ja suolaista ruokaa.

Varsinaisten markettien lisäksi täällä on jonkin verran luomukauppoja (bio), joista mä olen löytänyt esimerkiksi melko isoja rouhepaloja sisältävää soijarouhetta ja tofua. Kasvipohjaisia maitoja löytyy tavallisista kaupoista ihan hyvin, mutta papujen lisäksi mä en ole niistä oikein löytänyt hyviä proteiininlähteitä.

Ranskassa pidetään myös toreista, joita onkin eri aukoilla aina tiettyinä viikonpäivinä. Esimerkiksi mun koulumatkan varrella on aina tiistaisin markkinat ja mä ostinkin sieltä tällä viikolla kurkun ja kirsikkatomaatteja varsin edullisesti. Toreilla myydään hedelmien ja vihannesten lisäksi muitakin ruokatuotteita, kuten juustoja ja lihaa sekä myös kukkia ja joillain ihan käyttötavaraakin.

Yliopistoruokailu on Crous:in, eli saman tahon, jolta olen vuokrannut mun asunnon, järjestämä. Peruslounas on 3,25 euroa ja luomuateria 4,5 euroa. Ateriaan sisältyy pääruoka, salaatti ja jälkiruoka. Mä olen käynyt yliopistolla syömässä vasta kerran, mutta ruoka oli ihan hyvää.

Liikkuminen

Täällä on kuusi eri ratikkalinjaa A-F, jotka kattavat kaupungin tosi hyvin, ja näistä D menee itseasiassa Saksan puolelle Kehliin asti (eli täällä pääsee ratikalla ulkomaille!). Kaupungissa on myös busseja, mutta mä en ole pahemmin tutustunut niihin vielä, paitsi menomatkalla Ikeaan parin pysäkin verran.

Mun kotipysäkki ja linjan F päätepysäkki, Place d'Islande (Islannin aukio).

Erityisesti ratikalla matkustaminen on helppoa ja täällä julkinen liikenne on mun mielestä melko edullista. Kallein kertalippu maksaa 1,8 euroa yksittäin ostettuna automaatista ja edullisin 1,32 euroa, kun kortille lataa 10 lipun sarjalipun. Täällä on myös pidemmän aikavälin lippuja, esimerkiksi kuukausilippu alle 26-vuotiaalle maksaa 26,6 euroa, tätä vanhemmalle lippu on 50,8 euroa kuukaudessa. Mä olen tähän mennessä ladannut kortilleni yksittäisia matkoja tai pari matkaa kerrallaan, mutta nyt latasin kymmenen lippua 13,2 euron hintaan. Ensimmäisellä kerralla pitää siis ostaa fyysinen kortti, jolla ensimmäinen matka on (1,8 e) ja tämän jälkeen tätä korttia voi aina ladata. Kortti leimataan pysäkillä olevalla leimauslaitteella ja se on voimassa tunnin, mutta takaisinpäin sillä ei saa tulla.

Harmaasta laitteesta ostetaan ja ladataan liput, punaisessa leimataan.

Sciences Po:lle on mun kotiovelta alle 10 minuutin kävelymatkan päässä, joten matka yliopistolle on tosi lyhyt. Muutenkin tämä kaupunki on loppujen lopuksi aika pieni, joten välimatkoja tulee herkästi käveltyä. Strasbourg on hyvä pyöräilykaupunki, mutta mä en ole vielä osannut pahemmin ottaa selvää, että mikä olisi järkevin tapa hankkia pyörä. Täällä on ilmeisen toimiva pyöränvuokrausfirma, josta saa pitkiäkin sopimuksia, mutta vähän jännittää, koska täällä kuulemma myös varastetaan pyöriä tosi paljon.

Kierrätys

Ensinnäkin, mun asunnossa ei ollut valmiina ainuttakaan roskista. Toiseksi, täällä ei ole kunnollisia kierrätysohjeita muualla kuin roskakatoksen sisällä ja nekin ranskaksi ja osittain puutteelliset. Kolmanneksi, tulee ikävä Suomeen, kun miettii kierrätysjuttuja täällä.

Se, mitä tiedän tällä hetkellä on tämä: sekajätettä ovat ruoantähteet, muovikääreet- ja pakkaukset (paitsi -pullot), rikkinäiset juomalasit yms. Kierrätettävää jätettä puolestaan kartonki ja muovipullot (myös esim. shampoopullot), jotka laitetaan keskenään samaan astiaan. Lasipullot ja -purkit taas pitää viedä katujen varsilla oleviin lasinkeräysastioihin, eli niitä ei taloissa pääosin kerätä lainkaan.

Avoin kysymys siis on, että mihin metalli ja paperi laitetaan. Paperia mä olen nähnyt kerättävän ainakin yliopistolla, eli sitä kerätään johonkin. Metallista ei puolestaan ole mitään hajua, onneksi sitä ei ole pahemmin vielä tullut.

Huomaa, että täällä on tullut opittua jo vaikka mitä, muta paljon on tietty jäljelläkin. Yksi pohdituttava asia on liikuntamahdollisuudet. Täällä on olemassa jonkinlainen yliopistoliikunta, mutta se tarjoaa vain kursseja, mikä vaatii viikottaista sitoutumista. Kursseja varten täytyy myös tulostaa ja täyttää terveydentilaa koskeva kysely ja tarvittaessa myös toimittaa lääkärintodistus, mikäli kyselyssä ilmenee ongelmia. Kaiken arjen ja vapaa-ajan pyörittämisen lisäksi pitää hoitaa ihan opiskelukursseille ilmoittautuminen ja pikkuhiljaa alkaa myös orientoitua niihin, kohta alkaa kevään kurssien loppumisesta olla jo neljä ja puoli kuukautta, enkä mä ole todellakaan aikaisemmin opiskellut ranskaksi!