Mitä ranskalle kuuluu kuukauden jälkeen?

Tänään mä olen tosiaan ollut kuukauden Ranskassa, ja täytyy kyllä sanoa, että aika on kulunut ihan todella nopeasti. Yksi suurimmista syistä vaihtoon lähtemiselle ja juuri Ranskan valitsemiselle oli ranskan kieli. Mä olen lukenut sitä ala-asteelta asti aina vähän huonon motivaation kanssa, joten päähän on vuosista huolimatta tarttunut harmittavan vähän. Blogin nimi "Je ne peux pas... encore" tarkoittaa "En pysty... vielä", mikä kuvaa hyvin lähtötilannetta ranskan kanssa. Tavoitteena onkin palata Suomeen huomattavasti paremman kielitaidon kanssa.

Opinnot

Mun kurssit on melkein kaikki ranskaksi, joten pääsen ihan todelliseen kielikoetukseen lähes päivittäin. Yritän luennoilla tehdä mahdollisimman paljon muistiinpanoja ranskaksi, mutta koska luennoitsija menee koko ajan eteenpäin, mun on usein helpompi pitää ajatus mielessä suomeksi kuin ranskaksi, joten kirjoitan sekaisin näitä kieliä ja välillä sekaan eksyy englantia ja ruotsiakin.  Osasta asioista kirjoitan vain pari sanaa ja jaksamisen mukaan googlaan sen myöhemmin ja käyn paremmalla ajalla läpi. Toisinaan luennoitsija kysyy jonkin selittämänsä asian lopuksi "D'accord?" eli tässä tapauksessa "Kaikki selvää?". Ranskalaiset opiskelijat nyökyttelevät ja mua naurattaa, koska kaikki ei todellakaan ole selvää. Välillä luennoitsija kysyy, onko meillä kysyttävää, ja tekisi mieli sanoa, että toistaisitko kaiken, mitä sanoit viimeisen kahden tunnin aikana. Kuten viime postauksessa sanoin, mä olen kuitenkin saanut ihan hyvin muistiinpanoja tehtyä. Yhdellä hyvin omituisella kurssilla, jonka jätin samantien pois, ranskalaistenkin opiskelijoiden muistiinpanot olivat täynnä kysymysmerkkejä.

Autenttinen pätkä kansainvälistä politiikkaa käsittelevän luennon muistiinpanoista: kolmea kieltä, kirjoitusvirheitä ja puolittaisia ajatuksia. Mielenkiintoisimpien kurssien muistiinpanot puhtaaksikirjoitan jälkikäteen, muiden en...

Vaihtariporukka

Sciences Po:n vaihtarit käyttävät keskenään pääosin englantia, mikä on tosi harmillista. Iso osa käy kuitenkin kurssejaan ainakin osittain ranskaksi, joten edellytyksiä varmasti olisi. Me totuttiin aluksi englannin käyttämiseen, minkä jälkeen on vaikeampi vaihtaa kieltä. Vaihtareista osa ei siis puhu ollenkaan ranskaa, mutta vaikka tällaisia ei olisi ollenkaan porukassa mukana, on kielenä useimmiten silti englanti. Mä olenkin nyt vähän kahden raudan välissä: toisaalta haluaisin hengata enemmän vaihtareiden kanssa, mutta toisaalta haluan puhua mahdollisimman paljon ranskaa. Täällä on joitain tosi mukavia tyyppejä, joihin haluaisin tutustua paremmin, mutta heillä ei ole edes tarkoituksena oppia ranskaa kovin hyvin. Onneksi mulla on jo pari vaihtarikaveria, joiden kanssa ollaan erikseen sovittu, että käytetään vain ranskaa niin pitkälle kuin se on mahdollista.

Harrastukset

Mä aloitin ensimmäisen ranskankielisen harrastukseni! Sciences Po:lla on todella paljon erilaisia kerhoja viinikerhosta väittelyjoukkueeseen ja urheilutiimistä taidekerhoon. Mä päätin mennä mukaan kuoroon, jonka ensimmäiset treenit järjestettiin tällä viikolla. Kontaktien luominen ranskalaisiin opiskelijoihin on huomattavasti helpompaa, kun on joku syy, ja musta on muutenkin kiva olla mukana kuorossa, joten siinä mielessä ihan hyvä kombo! Mä olen pohtinut joitain muitakin kerhoja ja sopivan tullessa vastaan hyvään aikaan, käyn varmasti kokeilemassa.

Asuntola

Naapureihini mulla on ollut melko vähän kontaktia, lähinnä toivotettu rapussa törmätessämme "Bonjour!" tai small talkattu pienesti loputtomalta tuntuvia portaita kiivetessä hissin ollessa rikki (muodollisesti mä asun 7. kerroksessa, mutta käytännössä tämä on 9, sillä ranskalaisilla on outo tapa laittaa ennen ensimmäistä kerrosta -1 "sous-sol" ja 0 "rez-de-chaussée"). Torstai-iltana täällä järjestettiin "tervetulokonsertti", jossa oli vähän puheita, ruokaa ja bändi soittamassa. Mä juttelin siellä parin ranskalaisen kanssa, mutta metelissä ranskan ymmärtäminen on aivan mahdotonta, koska en pysty arvaamaan sanojen loppuja. Jotkut sanoo, että kieltä osaa silloin, kun pystyy riitelemään kyseisellä kielellä, mä sanon, että kieltä osaa silloin, kun pystyy pitämään keskustelua yllä metelissä. Harmillisesti melkein kaikki iltatapahtumat järjestetään baariolosuhteissa musiikin pauhatessa tai paikoissa, joissa melutaso nousee korkealle, joten on tosi vaikea pysyä kärryillä. Me siirryttiin myöhemmin vähän rauhallisempaan paikkaan, ja siellä mun oli huomattavasti helpompi ymmärtää, vaikka en paljon pystynyt osallistumaan keskusteluun. Asuntolalla järjestetään myöhemminkin hengailuiltoja, mikä on tosi kiva muihin tutustumista ajatellen.

Seamer-bändi esiintyi asuntolan tervetulojuhlassa.

------

Omaa ranskantaidon kehitystä on todella vaikeaa arvioida. Huomaan yksittäisiä sanoja, jotka olen oppinut uutena tai jotka ovat palautuneet jostain mielen sopukoista. Mulla on täällä ihan ranskankurssikin, joka alkoi tällä viikolla ja se tuntuu kyllä tosi kivalta tuelta opiskeluun. Kurssilla käsitellään Ranskan kieltä ja kulttuuria esimerkiksi eri medioiden kautta, puhutaan ja kerrataan kielioppia, mikä tulee varmasti tarpeeseen. Seuraavan kuukauden tavoitteeksi mä aion ottaa uusien ranskankielisten kontaktien löytymisen ja kannustan muita vaihtareita vaihtamaan kielen ranskaan.