keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Takaisin Strasbourgissa - sopeutuminen uuteen arkeen

Pari viikkoa on jo vierähtänyt Ranskassa. Olen siis työharjoittelussa Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan neuvostossa, joka sijaitsee Strasbourgissa. Ihan alkuun voisin vähän vielä avata, että mikä se Euroopan neuvosto olikaan, ennen kuin kerron enemmän töistä ja muusta arjesta.

Strasbourgin pysyvän edustuston sivuilla kirjoitetaan näin: "Euroopan neuvosto on 47 valtion välinen ihmisoikeus- ja yhteistyöelin, joka on perustettu vuonna 1949. Euroopan neuvoston perustehtävä on ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen. Tärkeimpänä keinona tässä työssä ovat sitovat sopimukset ja niiden täytäntöönpanon valvonta." Suomi liittyi Euroopan neuvostoon vuonna 1989 ja se on ratifioinut noin 100 sopimusta, joista yksi on Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan neuvoston pääpaikkana toimii Palais de l'Europe eli tuttavallisemmin "Pale".



Euroopan neuvosto ei ole EU:n alainen eikä myöskään EU:n elin, vaikka luonnollisesti nämä tekevätkin yhteistyötä keskenään ja EU:lla on myös edustus Euroopan neuvostossa yksittäisten valtioiden rinnalla. EU:n symbolina tunnettu tähtilippu on myös Euroopan neuvoston tunnus, ja itse asiassa EN otti sen ensin käyttöönsä. Nimestään huolimatta Euroopan neuvostoa pidä sekoittaa Eurooppa-neuvostoon (EU:n korkein päättävä elin, jossa EU-valtioiden päämiehet edustavat) eikä myöskään Euroopan unionin neuvostoon (ts. ministerineuvostoon, jossa asianosaiset ministerit edustavat, esimerkiksi koulutusasioissa opetusministerit).


Suomi on toiminut marraskuusta alkaen Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana. Puheenjohtajuuskausi päättyy 17.5. Helsingissä pidettävään ministerikomitean kokoukseen, jossa jäsenmaiden pääministerit edustavat maitaan. Muutoin ministerikomitea kokoontuu lähes viikottain ja tällöin valtoita edustavat suurlähettiläät. Puheenjohtajuuteen liittyy tietysti kokousten puheenjohtaminen ja erilaisten poliittisten painopistealueiden toteuttamien,  mutta tämän lisäksi Strasbourgissa on järjestetty paljon Suomi-aiheista kulttuuriohjelmaa muutenkin. Kävin viime marraskuussa Seeli Toivion konsertissa, ennen kuin tiesin harjoittelupaikasta, ja myöhemmin sain tietää, että se oli osa puheenjohtajuuskauden ohjelmaa. Myös joulumarkkinoiden Suomi-tori liittyi tähän. 

Strasbourgin kaupungintalo liputtaa tähtilipun lisäksi tutulla sinivalkoristilipulla
Ensimmäinen viikko hujahti nopeasti, sillä aloitin tiistaina, joten kyseessä oli vajaa viikko. Tällä viikolla järjestettiin myös neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunto, mikä tarkoittaa sitä, että kaikista 47:stä jäsenvaltiosta oli kansanedustajia paikalla ja he kokoustivat kaikkina viitenä päivänä. Mä pääsin heti sukeltamaan tositoimiin, sillä sain pari eri kokouksen käsiteltävää kohtaa raportoitavakseni. Samalla viikolla järjestettiin myös pari tapahtumaa liittyen viittomakielisten oikeuksiin, joissa rap-artisti Signmark esiintyi. Ensimmäinen oli Euroopan neuvostolla, jossa esiteltiin myös aiheeseen liittyvä raportti, ja toinen vapaamuotoisempi iltatapahtuma.


Toinen viikko olikin vähän hidastempoisempi ja varsinaiseen koulutukseen oli jopa jonkin verran aikaa, mutta tämäkin viikko oli pääsiäisen takia vajaa. Jos ensimmäinen viikko meni pitkälti Euroopan neuvostolla, niin toisen viikon olinkin visusti Suomen edustustolla, joka sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä Palais de l'Europelta, Ill-joen varrella.

Suomen edustusto on keskimmäinen rakennus.
Töissä on paljon opittavaa ja kolmen kuukauden aika on lopulta todella lyhyt. Sen takia onkin kiva, että kaupunki on jo etukäteen tuttu ja monet paikat hyvin tiedossa. Asunto piti toki hankkia uudelleen ja mulle järjestyikin huone Strasbourgissa asuvan suomalaisen luota. Alue on tosi kiva, melko lähellä keskustaa ja 10 minuuttia edustustolta.


Mä olen tutustunut jo jonkin verran muihin harjoittelijoihin, joita on ymmärrettävästi paljon, sillä sekä neuvostolla että eri edustustoilla on harjoittelijoita, minkä lisäksi myös esimerkiksi Euroopan neuvoston sopimuksien noudattamista yhtenä elimenä valvovalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on omansa. Kaikilla mailla ei esimerkiksi pienen kokonsa takia ole pysyviä edustustoja Euroopan neuvostossa, joten näillä mailla ei luonnollisesti myöskään ole harjoittelijoita.

Heti ensimmäisenä viikonloppuna lähdin kolmen Euroopan neuvoston harjoittelijan kanssa Baden-badeniin kylpylään sekä ihmettelemään kaupunkia ja reissu oli oikein onnistunut.


Paljon on siis jo ehtinyt tapahtua ja paljon on toki vielä edessä. Mä olen jotenkin onnistunut missaamaan superlämpimät säät ollessani väärässä paikassa väärään aikaan, mutta enköhän mä vielä ehdi tuskastua kuumiin kesäpäiviin aivan riittämiin.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ranskan taidon parantuminen ja tuleva työharjoittelu

Jokaisella on omat syynsä lähteä tai olla lähtemättä vaihtoon. Mulle yksi isoimmista syistä oli kielitaidon parantaminen ja voin kyllä todeta, että tässä tavoitteessa onnistuin. Ranskan lisäksi koen myös englannintaitojeni parantuneen, mikä on tietysti vain plussaa.

Mä valitsin siis vaihtokohteekseni Ranskan, sillä olen opiskellut kieltä yksitoistavuotiaasta asti. Koko tämän ajan olen käytännössä inhonnut kieltä - se on tuntunut vaikealta, epäloogiselta ja epämotivoivalta. Tunne tästä kasvoi vuosien varrella, sillä tuntui, etten kehittynyt mihinkään, mutta takana olleista vuosista olisi voinut kuvitella, että puhun osaan ranskaa hyvin, mutta asia ei ollut lainkaan näin. En oikein tiedä mikä on saanut jatkamaan kaikki nämä vuodet, ehkä juuri se, että ajattelin lähteväni ranskankieliseen maahan "sitten joskus" ja kielitaito varmasti paranee sinä aikana.

Luin ranskaa peruskoulussa kuusi vuotta ja sen jälkeen lukiossa kolme. Kirjoitin pitkästä ranskasta keskinkertaisen arvosanan, josta yhä tänä päivänä olen joka tapauksessa ylpeä. Välivuoden aikana en käyttänyt ranskaa lainkaan ja yliopistossa otin kolmen vuoden aikana kaksi puolen vuoden kurssia ennen vaihtoon lähtemistä. Erityisesti viime keväänä pidetty suhteellisen korkean tason ranskan kurssi tuotti vaikeuksia - kurssisisältöihin kuului esimerkiksi esitelmiä, jotka luin suurinpiirtein suoraan paperista, minkä lisäksi tunneilla käytiin pöytäkunnittain paljon keskusteluja, joissa tuntui, etten meinannut saada sanaa suustani.

Ennen Ranskaan lähtöäni tein elokuussa Erasmus+ -ohjelmaan liittyvän OLS (Online linguistic support) -testin, joka on siis yksi edellytyksistä Erasmus-apurahan saamiseen. OLS:in asteikko vaihtelee A1- — C2, joista tuo C2 on siis korkein taso ja A1- aivan aloittelija.



SciencesPo oli määritellyt minimitaitotasoksi B1, johon olin saanut todistuksen yliopistosta ranskanopettajalta. Ensimmäisen testin tehdessäni pelkäsin, että en saa lähtötasoksi edes tuota B1, vaikkei sillä tavallaan olisikaan ollut väliä, paitsi tietysti henkisesti. Tässä kohtaa olin siis opiskellut ranskaa jo aktiivisesti kymmenen vuotta ja opiskelun aloittamisesta oli 12 vuotta, joten tuntui ehdottomasti siltä, että tason pitäisi olla ainakin tuo B1.  Kokonaisarvosana olikin sitten tuo, vaikka sainkin A2 kahdelta osa-alueelta.


Vaihdossa käytin ranskaa niin opinnoissa kuin jonkin verran vapaa-ajallakin. Joitakin natiiviranskankielisiä kontakteja sain, suurimpana kielikylpynä joulu Ranskan maaseudulla, mutta pääosin puhuin ranskaa muiden vaihtareiden kanssa. Suurimpiin ranskankielisinä saavutuksiin lukeutuvat natiiviranskalaisten kanssa hälinässä käydyt keskustelut, kursseista läpipääsy ja kymmensivuinen ranskankielinen essee.

OLS:in kaltaisissa kielitesteissä on ongelmansa esimerkiksi täysin objektiivisen arvioinnin kannalta,  vaikkapa sanasto-osiossa on täysin tuurista kiinni, mitä sanoja testiin tulee. Osalla tulos on heikentynyt ensimmäisestä kerrasta toiseen, mikä mielestäni kertoo jotakin testistä, eikä vain siihen osallistujista. Silti oman tulokseni selkeä parantuminen lämmittää mieltä, etenkin, koska se tukee kokemustani siitä, että opin vaihdossa paljon ranskaa sekä sain huomattavasti lisää itsevarmuutta.


Kielioppiin pitäisi ehdottomasti tulevaisuudessa panostaa, mutta onhan sitä tylsää päntätä yksin. Osallistuin vaihdossa ranskankurssille, jolla toivoin, että olisimme käyneet kielioppia läpi, mutta opettajan mielestä olimme "liian hyviä", että perusasioita tai edes vähän sitä vaikeampia juttuja olisi voinut kerrata. Yritin jonkin verran lukea yksin, mutta kielioppikirja ei varsinaisesti innostanut, kun oli mielenkiintoisempaakin tekemistä.

Suomeen palattuani olen käyttänyt ranskaa jonkin verran esimerkiksi asiakaspalvelutyössäni. Siinä missä ennen pystyin sanomaan "bonjour", olen nyt pystynyt hoitamaan asiakaspalvelutilanteet täysin ranskaksi. Tämän lisäksi olemme päätyneet asiakkaiden kanssa keskustelemaan muun muassa Suomen asevelvollisuudesta ja Ahvenanmaan demilitarisoinnista.

Huomattavaa edistystä on siis tapahtunut, sillä vuosi sitten pelkkä itseni esittely tuotti tuskaa. Toki mulla on pitkä ja vankka pohja ranskasta, jolle olen nyt viime vuoden aikana kielitaitoani rakentanut. Isoimpana edistysaskeleeni on kuitenkin varmasti se, että osaan ja erityisesti uskallan käyttää ranskaa ja hyödyntää oppimaani.

Mahtavaa on se, että pian pääsenkin taas käyttämään ranskaa ihan Ranskassa, sillä lähden ensi maanantaina Strasbourgiin harjoitteluun! Turvallisuusselvityksen valmistumisessa kesti kolme kuukautta ja sain tietää vasta toissapäivänä, eli keskiviikkona, että harjoittelu toteutuu. Olin toki valmistautunut tähän henkisesti, mutta koko ajan oli tietysti mahdollisuus siihen, että harjoittelu viivästyy tai jopa peruuntuu, mutta onneksi asiat saatiin järjestymään ja pääsen aloittamaan harjoittelun lähes ajallaan! Kyseessä on Suomen pysyvä edustusto Euroopan neuvostossa, eli pääkielenä tulee olemaan suomi. Pääsen kuitenkin aivan varmasti käyttämään kaikkia kieliäni enemmän kuin tarpeeksi kolmen seuraavan kuukauden aikana.