Luxemburg osa 2: Ihana Vianden ja viikonlopun budjetti

Viandenin kunta sijaitsee Koillis-Luxemburgissa ja se on suosittu turistikohde. Siellä asuu noin 1800 ihmistä, eikä se todellakaan ole mitenkään suuri pinta-alaltaankaan.

Normaalisti matka Viandeniin on suhteellisen helppo: junalla ensin Luxemburgin päärautatieasemalta Diekirchiin, josta bussilla numero 570 Viandeniin. Valitettavasti ainakaan nämä Diekirchin lähijunat eivät poikkeuksellisesti kulkeneet viime viikonloppuna, joten otin ensin bussin numero 290 Mershiin, josta junan Diekirchiin. Luxemburgin julkisen liikenteen sovellus mobiliteit.lu oli kyllä tosi kätevä ja näytti ajantasaisesti eri kulkuvälineet (myöhästyin mm. Merchistä suunnitellusta junasta, koska tuo 290 oli myöhässä), toisin kuin Google maps, jossa osa tiedoista ei pitänyt paikkaansa.

Matka kesti vajaat kaksi tuntia, mutta oli ehdottomasti sen arvoinen. Vianden on täynnä pieniä, värikkäitä omakotitaloja, joiden pihoilla ja ikkunalaudoilla oli kukkia ja sesonkiin sopivia somistuksia, tällä hetkellä syksyisiä ja halloween-koristeita. Mä olin jotenkin niin hämmentynyt kaikesta näkemästäni, etten oikeastaan edes osannut kuvata näitä taloja.

Viandenin isoin nähtävyys on Viandenin linna, jota alettiin rakentaa 1000-luvulla. Siellä vierailee vuosittain noin 200 000 vierailijaa, mikä tekee siitä koko Luxemburgin valtion kädyimmän turistirakennuksen. Linna sijaitsee korkean kukkulan päällä. Huonojalkaisellle kohde ei välttämättä sovi, sillä kiipeäminen ja linnan monet portaat voivat olla haastavia.

Linnassa on erittäin taidokkaasti ja huolella tehty "visitor centre", joka on avattu alle vuosi sitten ja oli ainakin mun mielestä yksi kivoimmista asioista. Siellä on muun muassa pienoismalleja, vanhoja työkaluja ja animaatio linnan vaiheista 1000-luvulta nykypäivään.

Linna oli tosi hieno ulkoapäin ja ihan kiva sisältäkin, oli hauskaa, että siellä oli paljon sisustusta eri huoneissa.

Linnan jälkeen suuntasin lounastamaan ja söin Ancien Cinéma -kahvilassa, jossa ilmeisesti järjestetään myös elokuvanäytöksiä. Kahvilan teemana on muutenkin elokuvat ja erityisesti vanhanajan filmitähdet. Mä söin siellä pizzan sekä join sitruunalimonaadia, jotka maksoivat yhteensä 13,5 euroa.

Lounaalta menin Viandenin toiseen turistikohteeseen köysiradalle. Rata nostaa kävijät 230 metrin korkeudesta 440 metrin korkeuteen hiihtohissimäisillä gondoleilla, jotka lipuvat Viandenilais-kotien yläpuolelta. Köysirata oli ilmeisesti toiseksiviimeistä viikonloppua auki ennen talvikauden taukoa, mutta avautuu taas keväällä. Aikuiselta se olisi maksanut 4,8 euroa edestakaisin ja kuului Luxemburg Cardin hintaan.

Ylhäällä oli vain pieni tasanne ja ravintola, eli tekemistä ei paljonkaan, mutta maisemat tosi upeat!

Vianden oli kaikkinensa ihana ja siellä muutama tunti vierähtikin nopeasti. Sää suosi viime viikonloppuna: sama lämpöaalto, joka oli Suomessakin, nosti läpötilan lähes hellelukemiin Luxemburgissa (onko tämä loppujen lopuksi hyvä asia, on tietysti toinen kysymys...). Samaan aikaan puut olivat kuitenkin jo isolta osin punaisia, keltaisia ja oransseja, mikä teki kylästä vieläkän viihtyisämmän. Käymieni kohteiden lisäksi Viandenissa olisi ollut myös esimerkiksi Victor Hugo -museo, joka on kirjailijan faneille ihan ehdoton kohde, mutta itse en sinne jaksanut mennä.

Paluumatkalla kävin Diekirchissä Luxemburgin sotamuseossa (tai "militäärihistorian museo", Musée National d'Histoire Militaire), jossa painopisteenä oli erityisesti toinen maailmansota, myös siviilien näkökulmasta. Museo oli mielenkiintoinen ja tietysti vähän surullinen, sillä toisen maailmansodan tapahtumat eivät ole missään päin olleet hauskoja. Jonkin verran oli myös kylmän sodan aikaisesta toiminnasta ja sen jälkeisestä ajasta. Museo on isompi kuin ulkoapäin uskoisi ja siellä on parisenkymmentä salia, joissa tilanteita on rekonstruoitu nukein ja aidoin varustein, paljon löytyy myös tekstiä ja lisätietoja. Pääsymaksut ovat aikuiselta 5e ja opiskelijalta 3 euroa, mutta tämäkin museo kuului Luxembourg Cardin piiriin.

Mä olen käyttänyt jo todella paljon ylisanoja Luxemburgia kuvaillessani, mutta mulla oli  tosi onnistunut viikonloppu! Sää oli upea, kohteet kauniita ja pieniä eksymisiä lukuunottamatta kaikki meni oikein mallikkaasti.

Luxemburg voi olla kallis, joten ajattelin vähän vielä summata viikonloppuni budjettia, joka oli mielestäni hyvin kohtuullinen, noin 184 euroa.

Matkustus: bussiliput Strabourg-Luxembourg-Strasbourg = 23,98e
Majoitus: Youth Hostel Luxembourg City kolme yötä aamupalalla 75,45e
Tekeminen: Luxembourg Card = 20e
Ulkona syöminen: kaksi lounasta ja illallista, kakkukahvit = 50,45e
Ruokakauppa: eväitä ja iltapala = 14,08e

= 183,96e

Lisäksi eriteltynä Luxembourg Cardilla tehtyjen juttujen normaalit hinnat opiskelijalle ja aikuiselle lokakuussa 2018. Huomiona, että julkinen liikenne on todella edullista, koko valtion kattava päivälippu on vain 4 euroa tai yksi matka 2 euroa, mikä on tosi hurjaa.

Loppujen lopuksi opiskelijalle Luxemburg Cardin hankkiminen näillä aktiviteeteilla ei ollut niin paljon edullisempaa kuin yksittäisten lippujen ostaminen, mutta parasta oli, että pystyin extemporee menemään esimerkiksi Sotamuseoon, jota näin suositeltavan muita juttuja googlaillessa ja johon ei muuten olisi varmastikaan tullut mentyä.

------

Seuraavaa reissua ei tarvinnutkaan odottaa kauan, sillä mä olen nyt Berliinissä. Tällä kertaa matkaseurana on äiti ja sää reilusti viileämpi, mutta tekemistä ja näkemistä täältäkin löytyy!

Luxemburg osa 1: pääkaupunki Luxemburg

Mä vietin viime viikonlopun Luxemburgissa ja täytyy sanoa, että maa vei kyllä mun sydämen! Kävin kahdessa eri paikassa, pääkaupungissa Luxemburgissa sekä koillisessa sijaitsevassa Viandenissa. Yhdestä postauksesta tulisi niin pitkä, että mä päätin jakaa nämä kaupungit kahdeksi eri postaukseksi.

Luxemburg on siis noin 550 000 asukkaan valtio Keski-Euroopassa, Ranskan, Saksan ja Belgian välissä. Valtion virallisia kieliä ovat luxemburg, saksa ja ranska, mutta näistä jälkimmäinen on dominoiva esimerkiksi siinä suhteessa, että se on lainsäädännön ainut kieli. Luxemburg on yksi EU:n perustajajäsenistä ja siellä valuuttana käytetään euroja. Luxemburg on myös maailman rikkain valtio BKT/asukas mitattuna.

Matka Luxemburgiin alkoi torstaina 14:15 bussilla Strasbourgista. Bussi lähti noin 30 minuuttia myöhässä ja oli perillä Luxemburgissa 18:10, kun sen alunperin piti olla perillä 17:25. Luxemburgissa ihmisten määrä yllätti: tiesin, että kaupunki on pieni, joten oletin, että siellä on hiljaista, mutta tilanne olikin aivan päinvastainen. Suurin osa kaupoista oli juuri mennyt kiinni ja kaduilla aseman ympärillä oli paljon ihmisiä lämpimässä syysillassa. Lähdin vaeltamaan kohti hostellia, mikä ei ollutkaan ihan helppoa, sillä Luxemburg on rakennettu useaan eri tasoon ja ala- ja ylämäkiä riittää. Parinkymmenen minuutin matkaan meni lähemmäs tunti, mutta sain matkanvarrella ihastella hienoja maisemia.

Majoituin kolme yötä Youth Hostel Luxembourg Cityssä, joka on ilmeisesti Luxemburgin kaupungin ainut hostelli. Hostelli on tavallaan vähän syrjässä, mutta se sijaitsee lähellä vanhaakaupunkia, josta on helppo mennä myös keskustaan. Yksi yö neljän hengen jaetussa huoneessa omalla kylppärillä maksoi 25,15 euroa, mikä oli sinänsä aika paljon, mutta toisaalta ihan kohtuullinen hinta suhteellisen kalliissa maassa. Hostellihuoneen hintaan kuului lakanat, jotka piti laittaa itse, muttei pyyhettä, eikä huoneessa ollut edes käsipyyhettä. Hostelli oli oikein siisti ja siellä oli myös kohtuuhintainen ravintola (tofu-nuudeliwok salaattibuffetilla 10,4e), mikä oli tosi kiva, niin ei tarvinnut lähteä pitkän päivän jälkeen etsimään ruokaa. Myös aamupala kuului hintaan ja se sisälsi leipää, päällisiä, muroja, mehua ja kahvia.

Puiden välistä pilkistää Youth Hostel Luxembourg City.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä mä ostin ihan ensimmäiseksi Luxembourg Cardin, joka on koko Luxemburgin valtion kattava turistikortti. Yhden päivän kortti maksaa aikuiselle 13 euroa ja kahden päivän kortti 20 euroa, joten otin samantien kahden päivän kortin. Kortin hintaan kuuluu iso liuta museoita ja muita nähtävyyksiä sekä julkisen liikenteen käyttö koko maassa. Erityisesti alennusryhmiin kuulumattomalle kortin hankkiminen tulee melko varmasti halvemmaksi, kuin yksittäisten pääsylippujen hankkiminen.

Mä lähdin aamupalan jälkeen noin 9:30 kohti modernin taiteen museota Mudamia (Musée d'art moderne Grand-Duc Jean) hyödyntääkseni Luxembourg Cardiani heti. Mä ajattelin ensin kävellä, sillä matkan piti olla reilu 20 minuuttia, mutta päädyin kirjaimellisesti keskelle metsää huonojen polkujen varrelle.

Seuraavaksi yritin julkista liikennettä ja Google mapsin avulla pääsinkin melko lähelle, mutta museon sijaan päädyin bussivarikolle. Vähän matkan päästä meni ratikoita, jolla onneksi pääsi museon pysäkille. Ensimmäisenä vastaan tulee La Philharmonie Luxembourg-rakennus, joten eksyin ensin sinne, mutta lopulta, lähes kahden tunnin jälkeen pääsin perille.

Filharmonia-talo, joka on huomattavasti Mudamia näyttävämpi rakennus.

Modernin taiteen museo oli ihana! Monissa teoksissa oli käytetty liikkuvia elementtejä esimerkiksi veden virtauksen, tuulettimien tai tekniikan avulla. Mä en ollut tällaista koskaan nähnyt, joten yllättäviäkin juttuja löytyi. Museossa oli samana päivänä auennut "Beyond the new" -näyttely, jonka ovat toteuttaneet Hella Jongerius ja Louise Schouwenberg. Näyttelyssä oli yhtenä esineenä Aino ja Alvar Aallon suunnittelema hyvin yksinkertainen seinälle laitettava kupuvalaisin, mutta mun ehdottomasti lempparein teos oli pyörivien tikkujen päissä olevat kirjaimet/tuolit, joista muodostui varjon kautta sana "possibilities".

En huomannut katsoa teoksen nimeä, mutta se on tosiaan Hella Jongerius ja Louise Schouwenbergin näyttelystä "Beyond the new".

Ainut ikävä asia museossa oli se, että siellä oli niin vähän kävijöitä, että museovahdeilla oli aikaa seurata jokaikistä asiakasta. Tämä oli paikoin tosi ahdistavaa, sillä vahdit tulivat toisinaan hyvinkin kiinni teoksia katsellessa, eivätkä tyytyneet seuraamaan huoneen toiselta puolelta tilannetta. Näin jälkikäteen tajusin, että museo olisi ollut alle 26-vuotiaalle opiskelijalle ilmainen, mutta en siis tosiaan maksanut siitä erikseen Luxembourg Cardin takia. Alle 26-vuotiaille (ei-opiskelijoille) museo maksaa 5 euroa ja aikuisille 8 euroa.

Seuraavana suuntasin syömään, sillä lounasaika alkoi jo kolkuttaa, koska seikkailin niin kauan etsiessäni museota. Olin jo etukäteen katsonut vegaanisen intalalaisen Nirvana Cafén, joka tarjoilee buffetin päivittäin 12-14. Normaalihinta on 9,5e, mutta opiskelijalle hinta on 8,5e. Ruoka oli hyvää, mutta ainakin osa ruoista saattaa olla turhan tujuja sellaiselle, joka ei tulisesta ruoasta pidä.

Lounaan jälkeen jatkoin turisteilua ja suuntasin Grundin asuinalueelle, jossa on paljon kuvauksellisia taloja sekä kivirakennelmia. Koska Grund ja "maailman kaunein parveke" sen yläpuolella olivat lähellä hostellia, tuli alueesta nappailtua kuvia vähän joka käänteessä.

Grund sunnuntaiaamun auringossa.

Grundin yläpuolella on Casemates du Bock -linnoitus, jossa menee yhä tänä päivänä 17 kilometriä tunneleita, joista on suojeltu kaupunkia aikanaan. Tunneleiden pääsymaksu kuuluu Luxemboug Cardin hintaan, joten päätin mennä tutustumaan, mutta en ihan ymmärtänyt niiden hienoutta. Jos arvostaa kivitunneleita ja on innostunut sotahistoriasta, niin saattaa pitää kyseisestä paikasta, jota vankan puolustuksensa vuoksi on kutsuttu myös "Pohjoisen Gibratariksi" (tällä nimellä kutsutaan toisaalta toisinaan myös Suomenlinnaa...) Vanhat portaat ovat vuosisatojen saatossa hiotuneet, joten ne ovat hyvinkin liukkaita ja osassa kohtaa on todella pimeää. Normaalit sisäänpääsymaksut ovat 5 euroa opiskelijalta ja 6 euroa aikuiselta.

Osa tunneleista oli valoisia, osa meni syvällä kalliossa, missä oli todella pimeää.

Casemateilta ei ole pitkä matka suurherttuan linnalle. Luxemburg on siis perustuslaillinen monarkia, jota johtaa suurherttua, mikä tekee siitä suurherttuakunnan. Luxemburg onkin lajissaan ainutlaatuinen, vaikka suurherttualla ei olekaan varsinaista poliittista valtaa enää, vaan valta on siirtynyt pääministerille. Luxemburgissa oli parlamenttivaalit viime sunnuntaina ja vaalimainoksia olikin vähän joka paikassa, vaikka varsinaista kampanjointia en nähnytkään.

Suurherttuan linna.

Luxemburgissa on paljon tehtävää ja nähtävää ja ihmeteltävää joka puolella ja erityisesti hyvän sään sattuessa (niin kuin mun viikonloppuna!) ympäriinsä vaeltelu on erittäin hyvää ajanvietettä suhteellisen kompaktissa kaupungissa. Muita varsinaisia turistikohteita Luxemburgin kaupungissa ovat esimerkiksi Notre Damen kirkko, Gëlle Fra -obeliski, joka on ensimmäisen maailman sodan muistomerkki sekä toisen maailmansodan muistomerkki, jonka edessä palaa ikuinen liekki. Maailmansodat runtelivat ilmeisesti koko maata aika pahasti ja sotien arvet näkyvät edelleen juurikin muistomerkkien määrässä. Pienen valtion itsenäisyys ei myöskään ole aina ollut itsestäänselvää isompien suurvaltojen vieressä.

Kaupungintalolla oli perjantai-iltapäivänä useampia hääseurueita. Vasemmalla kohoaa Notre Damen kirkko. 

Ranska on tosiaan Luxemburgissa dominoiva kieli ja sitä näkikin esimerkiksi kauppojen ikkunoissa. Mulla on yksi luxemburgilainen vaihtarituttu, joka toisaalta on alkanut opiskella ranskaa vasta 11-vuotiaana, mikä tuntuu kielen vahvan aseman takia vähän oudolta. Mä käytin Luxemburgissa lähinnä ranskaa, mutta osa esimerkiksi asiakaspalvelijoista vaihtoi englantiin. Saksaa näkyi ja kuului vähiten, luxemburgia ihmiset käyttivät jonkin verran keskenään.

Luxemburgin kaupunki on koti monille EU:n instituutioille ja "EU:n isänä" pidetty Robert Schuman syntyi siellä. Osan instituutioista, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen, näin vilaukselta, ehkä niitä pitää käydä vielä tarkemmin katsomassa. Olisi myös saattanut olla hauskaa käydä jollaki opastetulla kierroksella, jossa olisi saanut kuulla enemmän Luxemburgin (niin valtion kuin pääkaupungin) historiasta, mutta ehkä seuraavalla kerralla! Aikaa useammalle pääkaupunkiaktiviteetille ei ollut, sillä vietin tosiaan reissun toisen kokonaisen päivän Viandenin kylässä. Se oli sen verran kiva kokemus, että ei harmita ollenkaan. Kirjoittelen mahdollisimman pian siitä lisää!

Luxemburg on muutenkin välillä melkein naurettavan kaunis ja illan pääkaupungissa päätti vielä upea auringonlasku.

Ensimmäinen koulutehtävä ja ensimmäiset bileet

Nyt on saavutettu se piste, jossa arkielämän tapahtumista kirjoittaminen tuntuu liian tylsältä, mikä on myös johtanut parin viikon blogihiljaisuuteen. En tästä jaksa stressata, vaan kirjoittelen, kun siltä tuntuu! Ajatuksissa on tulevaisuudessa postata ajankohtaisten tapahtumien lisäksi myös vähän käytännön jutuista, kuten vaihto-opintoihin pakkaamisesta, mikä ainakin itselleni tuotti jonkin verran päänvaivaa etukäteen.

Kuulumisista sen verran, että lopulliset kurssivalinnat on nyt tehty ja tentteihin ilmoittauduttu niin nettilomakkeella kuin fyysisellä, allekirjoitetulla paperilla, koska Ranskassa mitään ei voi tehdä yksinkertaisesti :D Palautin äsken myös ensimmäisen kurssityöni otsikolla "Factors shaping voting behavior in the USA and their possible implications for democracy", mikä siis tosiaan on mun ainoalle englanninkieliselle kurssille. Mä olin etukäteen varma, että mun englanti on niin vahva, ettei ranska paljon siihen vaikuta, mutta kyllä kirjoittaessa huomasi, että pitää huolehtia siitä, että esimerkiksi "research" ei muutu "recherch"iksi. Muutoin kursseilta on alkanut tippua deadlineja. Tehtävänä on ainakin kaksi suullista esitelmää, joista toisesta pitää tehdä myös kirjallinen versio, yksi pariesitelmä ja yksi 5-10 sivun essee. Kaikki tietysti ranskaksi.

Viime viikolla meillä oli ensimmäinen tapaaminen "tandemien" kanssa. Jokainen halukas vaihtari sai itselleen ranskalaisen kaverin neljänneltä vuosikurssilta, joista kaikki ovat siis olleet kolmannen opiskeluvuotensa vaihdossa. Mun tandem oli viime vuoden Suomessa, mikä onkin ihan hauskaa, koska pystytään jakamaan juttuja kummankin kotimaasta. Torstaina käytiin neljän tandemparin ja yhden yksittäisen ranskalaisen kanssa syömässä la tarte flambéeta (saksaksi flammenküeche), joka on siis alueen erikoisuus, jota en ollut vielä päässyt maistamaan. Perinteisessä tarte flambéessa on sipulia, ranskankermaa ja ilmeisesti pekoninkaltaista lihaa ohuen, rapeaksi paistetun taikinan päällä. Otettiin jaettavaksi kuutta erilaista tarte flambéeta, joista puolet oli kasvisversioita.

Illallisen jälkeen hajaannuimme eri kotibileisiin ja menin tandem-parini kanssa hänen kaverilleen, jonka kotona oli parisenkymmentä ihmistä. Keski-Euroopassa on ilmeisesti ihan yleistä, että tuodaan esimerkiksi viinipullo yhteiseen pöytään, josta sitten jokainen voi halutessaan käydä täyttelemässä lasiaan, mikä on mielestäni ihan hauska tapa. Olimme "etkoilla" noin yhteen asti, minkä jälkeen siirryimme Sciences Po:n yhteisiin bileisiin La Salamandre -klubille. Mietin vielä ovella, että jaksanko mennä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Klubit ei ole Suomessakaan oikein mun juttu ja voin sanoa, että ainakaan tämä kokemus ei parantanut mielipidettäni. Hirveä meteli ja tungos ja kuumuus ja musiikkikin oli huonoa. Monet muutkin vaihtarit olivat tätä mieltä ja lähdimme klubilta parin tunnin jälkeen, mutta tulipahan testattua! Täällä klubit on aamutunneille asti auki, tuollakin olisi saanut olla kuuteen asti, mikä tuntuu suomalaiselle tosi oudolta, toisaalta illanvietot myös aloitetaan myöhemmin täällä.

Tänään lähden ensimmäiselle matkalle ja suuntana on Luxemburg! On pitänyt niin kiirettä, että en ole hirveästi ehtinyt ottaa selvää, mutta eiköhän sieltä tekemistä löydy pariksi päiväksi.