Luxemburg osa 1: pääkaupunki Luxemburg

Mä vietin viime viikonlopun Luxemburgissa ja täytyy sanoa, että maa vei kyllä mun sydämen! Kävin kahdessa eri paikassa, pääkaupungissa Luxemburgissa sekä koillisessa sijaitsevassa Viandenissa. Yhdestä postauksesta tulisi niin pitkä, että mä päätin jakaa nämä kaupungit kahdeksi eri postaukseksi.

Luxemburg on siis noin 550 000 asukkaan valtio Keski-Euroopassa, Ranskan, Saksan ja Belgian välissä. Valtion virallisia kieliä ovat luxemburg, saksa ja ranska, mutta näistä jälkimmäinen on dominoiva esimerkiksi siinä suhteessa, että se on lainsäädännön ainut kieli. Luxemburg on yksi EU:n perustajajäsenistä ja siellä valuuttana käytetään euroja. Luxemburg on myös maailman rikkain valtio BKT/asukas mitattuna.

Matka Luxemburgiin alkoi torstaina 14:15 bussilla Strasbourgista. Bussi lähti noin 30 minuuttia myöhässä ja oli perillä Luxemburgissa 18:10, kun sen alunperin piti olla perillä 17:25. Luxemburgissa ihmisten määrä yllätti: tiesin, että kaupunki on pieni, joten oletin, että siellä on hiljaista, mutta tilanne olikin aivan päinvastainen. Suurin osa kaupoista oli juuri mennyt kiinni ja kaduilla aseman ympärillä oli paljon ihmisiä lämpimässä syysillassa. Lähdin vaeltamaan kohti hostellia, mikä ei ollutkaan ihan helppoa, sillä Luxemburg on rakennettu useaan eri tasoon ja ala- ja ylämäkiä riittää. Parinkymmenen minuutin matkaan meni lähemmäs tunti, mutta sain matkanvarrella ihastella hienoja maisemia.

Majoituin kolme yötä Youth Hostel Luxembourg Cityssä, joka on ilmeisesti Luxemburgin kaupungin ainut hostelli. Hostelli on tavallaan vähän syrjässä, mutta se sijaitsee lähellä vanhaakaupunkia, josta on helppo mennä myös keskustaan. Yksi yö neljän hengen jaetussa huoneessa omalla kylppärillä maksoi 25,15 euroa, mikä oli sinänsä aika paljon, mutta toisaalta ihan kohtuullinen hinta suhteellisen kalliissa maassa. Hostellihuoneen hintaan kuului lakanat, jotka piti laittaa itse, muttei pyyhettä, eikä huoneessa ollut edes käsipyyhettä. Hostelli oli oikein siisti ja siellä oli myös kohtuuhintainen ravintola (tofu-nuudeliwok salaattibuffetilla 10,4e), mikä oli tosi kiva, niin ei tarvinnut lähteä pitkän päivän jälkeen etsimään ruokaa. Myös aamupala kuului hintaan ja se sisälsi leipää, päällisiä, muroja, mehua ja kahvia.

Puiden välistä pilkistää Youth Hostel Luxembourg City.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä mä ostin ihan ensimmäiseksi Luxembourg Cardin, joka on koko Luxemburgin valtion kattava turistikortti. Yhden päivän kortti maksaa aikuiselle 13 euroa ja kahden päivän kortti 20 euroa, joten otin samantien kahden päivän kortin. Kortin hintaan kuuluu iso liuta museoita ja muita nähtävyyksiä sekä julkisen liikenteen käyttö koko maassa. Erityisesti alennusryhmiin kuulumattomalle kortin hankkiminen tulee melko varmasti halvemmaksi, kuin yksittäisten pääsylippujen hankkiminen.

Mä lähdin aamupalan jälkeen noin 9:30 kohti modernin taiteen museota Mudamia (Musée d'art moderne Grand-Duc Jean) hyödyntääkseni Luxembourg Cardiani heti. Mä ajattelin ensin kävellä, sillä matkan piti olla reilu 20 minuuttia, mutta päädyin kirjaimellisesti keskelle metsää huonojen polkujen varrelle.

Seuraavaksi yritin julkista liikennettä ja Google mapsin avulla pääsinkin melko lähelle, mutta museon sijaan päädyin bussivarikolle. Vähän matkan päästä meni ratikoita, jolla onneksi pääsi museon pysäkille. Ensimmäisenä vastaan tulee La Philharmonie Luxembourg-rakennus, joten eksyin ensin sinne, mutta lopulta, lähes kahden tunnin jälkeen pääsin perille.

Filharmonia-talo, joka on huomattavasti Mudamia näyttävämpi rakennus.

Modernin taiteen museo oli ihana! Monissa teoksissa oli käytetty liikkuvia elementtejä esimerkiksi veden virtauksen, tuulettimien tai tekniikan avulla. Mä en ollut tällaista koskaan nähnyt, joten yllättäviäkin juttuja löytyi. Museossa oli samana päivänä auennut "Beyond the new" -näyttely, jonka ovat toteuttaneet Hella Jongerius ja Louise Schouwenberg. Näyttelyssä oli yhtenä esineenä Aino ja Alvar Aallon suunnittelema hyvin yksinkertainen seinälle laitettava kupuvalaisin, mutta mun ehdottomasti lempparein teos oli pyörivien tikkujen päissä olevat kirjaimet/tuolit, joista muodostui varjon kautta sana "possibilities".

En huomannut katsoa teoksen nimeä, mutta se on tosiaan Hella Jongerius ja Louise Schouwenbergin näyttelystä "Beyond the new".

Ainut ikävä asia museossa oli se, että siellä oli niin vähän kävijöitä, että museovahdeilla oli aikaa seurata jokaikistä asiakasta. Tämä oli paikoin tosi ahdistavaa, sillä vahdit tulivat toisinaan hyvinkin kiinni teoksia katsellessa, eivätkä tyytyneet seuraamaan huoneen toiselta puolelta tilannetta. Näin jälkikäteen tajusin, että museo olisi ollut alle 26-vuotiaalle opiskelijalle ilmainen, mutta en siis tosiaan maksanut siitä erikseen Luxembourg Cardin takia. Alle 26-vuotiaille (ei-opiskelijoille) museo maksaa 5 euroa ja aikuisille 8 euroa.

Seuraavana suuntasin syömään, sillä lounasaika alkoi jo kolkuttaa, koska seikkailin niin kauan etsiessäni museota. Olin jo etukäteen katsonut vegaanisen intalalaisen Nirvana Cafén, joka tarjoilee buffetin päivittäin 12-14. Normaalihinta on 9,5e, mutta opiskelijalle hinta on 8,5e. Ruoka oli hyvää, mutta ainakin osa ruoista saattaa olla turhan tujuja sellaiselle, joka ei tulisesta ruoasta pidä.

Lounaan jälkeen jatkoin turisteilua ja suuntasin Grundin asuinalueelle, jossa on paljon kuvauksellisia taloja sekä kivirakennelmia. Koska Grund ja "maailman kaunein parveke" sen yläpuolella olivat lähellä hostellia, tuli alueesta nappailtua kuvia vähän joka käänteessä.

Grund sunnuntaiaamun auringossa.

Grundin yläpuolella on Casemates du Bock -linnoitus, jossa menee yhä tänä päivänä 17 kilometriä tunneleita, joista on suojeltu kaupunkia aikanaan. Tunneleiden pääsymaksu kuuluu Luxemboug Cardin hintaan, joten päätin mennä tutustumaan, mutta en ihan ymmärtänyt niiden hienoutta. Jos arvostaa kivitunneleita ja on innostunut sotahistoriasta, niin saattaa pitää kyseisestä paikasta, jota vankan puolustuksensa vuoksi on kutsuttu myös "Pohjoisen Gibratariksi" (tällä nimellä kutsutaan toisaalta toisinaan myös Suomenlinnaa...) Vanhat portaat ovat vuosisatojen saatossa hiotuneet, joten ne ovat hyvinkin liukkaita ja osassa kohtaa on todella pimeää. Normaalit sisäänpääsymaksut ovat 5 euroa opiskelijalta ja 6 euroa aikuiselta.

Osa tunneleista oli valoisia, osa meni syvällä kalliossa, missä oli todella pimeää.

Casemateilta ei ole pitkä matka suurherttuan linnalle. Luxemburg on siis perustuslaillinen monarkia, jota johtaa suurherttua, mikä tekee siitä suurherttuakunnan. Luxemburg onkin lajissaan ainutlaatuinen, vaikka suurherttualla ei olekaan varsinaista poliittista valtaa enää, vaan valta on siirtynyt pääministerille. Luxemburgissa oli parlamenttivaalit viime sunnuntaina ja vaalimainoksia olikin vähän joka paikassa, vaikka varsinaista kampanjointia en nähnytkään.

Suurherttuan linna.

Luxemburgissa on paljon tehtävää ja nähtävää ja ihmeteltävää joka puolella ja erityisesti hyvän sään sattuessa (niin kuin mun viikonloppuna!) ympäriinsä vaeltelu on erittäin hyvää ajanvietettä suhteellisen kompaktissa kaupungissa. Muita varsinaisia turistikohteita Luxemburgin kaupungissa ovat esimerkiksi Notre Damen kirkko, Gëlle Fra -obeliski, joka on ensimmäisen maailman sodan muistomerkki sekä toisen maailmansodan muistomerkki, jonka edessä palaa ikuinen liekki. Maailmansodat runtelivat ilmeisesti koko maata aika pahasti ja sotien arvet näkyvät edelleen juurikin muistomerkkien määrässä. Pienen valtion itsenäisyys ei myöskään ole aina ollut itsestäänselvää isompien suurvaltojen vieressä.

Kaupungintalolla oli perjantai-iltapäivänä useampia hääseurueita. Vasemmalla kohoaa Notre Damen kirkko. 

Ranska on tosiaan Luxemburgissa dominoiva kieli ja sitä näkikin esimerkiksi kauppojen ikkunoissa. Mulla on yksi luxemburgilainen vaihtarituttu, joka toisaalta on alkanut opiskella ranskaa vasta 11-vuotiaana, mikä tuntuu kielen vahvan aseman takia vähän oudolta. Mä käytin Luxemburgissa lähinnä ranskaa, mutta osa esimerkiksi asiakaspalvelijoista vaihtoi englantiin. Saksaa näkyi ja kuului vähiten, luxemburgia ihmiset käyttivät jonkin verran keskenään.

Luxemburgin kaupunki on koti monille EU:n instituutioille ja "EU:n isänä" pidetty Robert Schuman syntyi siellä. Osan instituutioista, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen, näin vilaukselta, ehkä niitä pitää käydä vielä tarkemmin katsomassa. Olisi myös saattanut olla hauskaa käydä jollaki opastetulla kierroksella, jossa olisi saanut kuulla enemmän Luxemburgin (niin valtion kuin pääkaupungin) historiasta, mutta ehkä seuraavalla kerralla! Aikaa useammalle pääkaupunkiaktiviteetille ei ollut, sillä vietin tosiaan reissun toisen kokonaisen päivän Viandenin kylässä. Se oli sen verran kiva kokemus, että ei harmita ollenkaan. Kirjoittelen mahdollisimman pian siitä lisää!

Luxemburg on muutenkin välillä melkein naurettavan kaunis ja illan pääkaupungissa päätti vielä upea auringonlasku.