Toussaint Itä-Ranskassa

Nyt on hurahtanut pidempi hetki viime kirjoituksesta ja paljon on tapahtunut. Mä olen ollut parillakin reissulla, joista ensimmäinen oli äidin kanssa kolmen yön matka Berliiniin lokakuussa. Siitä reissusta en ajatellut kirjoittaa sen enempää, kyseessä oli äidin ensimmäinen Berliinin-reissu, joten tehtiin lähinnä perusjuttuja: majoituttiin Alexandersplatzin lähellä, nähtiin Brandenburgin portti ja ihmeteltiin muurinpätkiä. Oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia ihan livenä, vaikka ollaan puhelimessa toki puhuttu.

TV-torni ja Berliinin tuomiokirkko.

Toinen matka oli itäisessä Ranskassa, kun menimme poikaystäväni kanssa kuuden yön reissulle Dijoniin ja Colmariin pyhäinpäivän paikkeille sijoittuvan syysloman aikana (pyhäinpäivä on ranskaksi Toussaint ja sitä vietetään täällä 1.11, eli tänä vuonna se oli torstaina, eikä lauantaina niin kuin Suomessa).

Reissu kesti sunnuntaista lauantaihin. Lähdimme sunnuntaiaamuna junalla ensin Strasbourgista Mulhouseen, josta jatkoimme muutaman tunnin päästä Dijoniin. Dijonissa majoituimme L’aparthotel LhL:ssä, jossa meillä oli käytössä myös pieni keittokomero huoneessa. Hotelli oli oikein siisti ja sijaitsi aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

Dijonin symboli on pöllö.

Yksi etukäteen suunnitelluista aktiviteeteista oli viininmaistelu, jonka varasimme kuitenkin vasta paikan päällä Dijonissa. Matkustimme muutaman kilometrin matkan Marsannayn linnaan, jonka liepeiltä alkaa Burgundin viinitie. Linnassa pääsimme tutustumaan viinikellariin ja opas kertoi meille punaviinin valmistuksesta ja pääsimme maistamaan kuutta eri viiniä. Vaikka ”burgundinpunainen” onkin käsite, joka on saanut nimensä juurikin alueen viinin mukaan, on suurin osa alueen viineistä silti valkoviinejä. Meidän maistelussa oli kuitenkin tarjolla neljää punaista, yhtä roseeta ja yhtä valkoista. Koska samaan maisteluun ei ollut ilmoittautunut muita, saimme 11e/hlö yksityisopastuksen, mikä oli ihan hauska juttu.

Dijonissa kävimme myös mm. ”Museum of Burgundian Life”:ssa, jossa oli tosiaan nimensä mukaisesti esiteltynä alueen elinkeinoja, elämäntapaa ja kulttuuria melko kattavasti. Museo, kuten monet muutkin kaupungin museot, oli maksuton. Toinen dijonilaiseen elämäntapaan liittyvä asia on sinappi ja pääkadun varrelta löytyykin aito Dijonin sinapin kauppa, jossa pääsee maistelemaan kymmeniä erilaisia sinappeja.

Burgundin alueella ollaan ylpeitä perinneruoista, joista iso osa on lihaa. Kasvisruokaa voi olla vaikeaa löytää ja vegaanista ruokaa ilman mitään eläinperäisiä tuotteita vielä vaikeampaa.

Sää ei Dijonissa varsinaisesti suosinut, sillä lämpötila oli noin viidessä asteessa ja sateen uhka koko ajan läsnä, joten olimme paljon sisätiloissa. Dijon oli silti mun mielestä todella kaunis ja viihtyisä kaupunki.

Dijonista matka jatkui neljän yön jälkeen Colmariin, joka on vajaan 80 kilometrin päässä Strasbourgista. Colmar on tunnettu joulumarkkinoistaan, mutta siellä oli nytkin, sesongin ulkopuolella, paljon turisteja. Colmarin vanhakaupunki on kaunis ja siellä on myös ”pikku-Venetsia”-niminen osa.

Hauska knoppitieto Colmarista on se, että New Yorkin Vapaudenpatsaan suunnittelija Frédéric Bartholdi, on kotoisin sieltä, joten kaupunki ottaa tästä hyödyn itselleen: kaupungin symboli on Vapaudenpatsas ja sieltä löytyy myös oma patsaansa. 12-metrinen kopio on pystytetty vuonna 2004, Bartholdin kuoleman 100-vuotisjuhlavuonna, toivottamaan autolla saapujat tervetulleeksi kaupunkiin.

Colmar on kiva kaupunki ja aion varmaankin palata sinne vielä joulumarkkinoiden merkeissä myöhemmin tänä vuonna.

----

Kurssit alkavat olla loppusuoralla, mikä tuntuu aika hurjalta. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa vähän lisää niistä ja niiden vaatimuksista. Vaikka tavallaan onkin ollut aika rentoa opintojen suhteen, on koulutehtäviä silti melko paljon!