Sulattelua ja arvosanoja

Tammikuu vaihtui helmikuuksi heti mun Suomeen paluun jälkeen ja helmikuukin ehti jo vierähtää pitkälle maaliskuuksi. Mulla on aikomuksena kirjoitella vielä tarkemmin esimerkiksi pakkaamisesta, rahasta ja ranskantaidoista, mutta aloitetaan nyt ensialkuun ihan yleisfiiliksillä. Paluu tänne on kyllä vaatinut jonkin verran sopeutumista ja siis ihan kirjaimellisesti sulatteluakin, kun maisema tästä...

...vaihtui tähän.

Vaihdon jälkeen olen koittanut palata arkeen, mikä on vähän vaikeaa kevään yhä edelleen avoimien suunnitelmien takia. Ranskassa oli tietty arki mitä eli ja tietyt piirit missä oli, joten oli jotenkin melkein vaikeampaa tulla takaisin tietynlaiseen epävarmuuteen. 

Toisaalta kaikki on täällä niin ihanan helppoa: oli kyse sitten Kelan päätöksestä valittamisesta tai avun kysymisestä ruokakaupassa, on kiva, kun pääsee käyttämään omaa äidinkieltään. Ensikosketus tähän oli, kun saavuin Helsinki-Vantaalle puoli yhdeltä yöllä lennon laskeuduttua pari tuntia myöhässä ja mun matkatavarat ei tulleetkaan perille. Olin tutustunut jo välilaskulla Tukholmassa Saksassa asuvaan kreikkalaiseen, joka oli matkalla Suomeen häihin ja joka oli samassa tilanteessa - voin kertoa, että mulle oli huomattavasti helpompaa selvittää matkatavaroideni kohtaloa kuin hänellä. Onneksi laukut löysivät perille jo seuraavana aamuna.

Vaihtoon liittyvää byrokratiaa on vielä jonkin verran jäljellä, ainakin pari apurahaselvitystä pitää kirjoittaa, kunhan saan opintosuoritusotteeni Ranskasta. Pari päivää sitten, eli 1,5-3kk tenttien jäljeen, sain tietää päässeeni kaikista kursseista läpi, mikä oli jo osaltaan tosi kiva tieto. Kummallisesti tuntui, että sain huonompia arvosanoja niistä kursseista, joihin olin panostanut enemmän ja parempia niistä, joista tuntui, etten ollut aivan perillä. Vaikka näillä arvosanoilla ei mun tutkinnon kannalta olekaan merkitystä, sillä arvosanoja ei siirretä Helsingin yliopistoon, niin totta kai vähän mietityttää, että mitä sitä tulikaan opittua kursseilla.

Ranskassa yliopistoissa on arvostelu 1-20, joista 10 on "riittävä", 11 "tyydyttävä", 12-13 "hyvä", 14-15 "erittäin hyvä", 16 "erinomainen" ja 17:stä eteenpäin "poikkeuksellinen". Ranskalaisopiskelijoilla ei katsota kursseja yksistään, vaan koko vuoden lopussa keskiarvoa, jonka tulee olla vähintään 10. Periaatteessa yksittäisistä kursseista ei siis päästä läpi, mutta musta on ihan hauska tietää, että sain jokaisesta kurssista vähintään tuon koko vuoden läpipääsyyn vaadittavan 10. Arvosanoja mulla oli välillä 10-16 ja keskiarvo mun yhdeksälle kurssille ja alkusyksyn parin viikon "kieliharjoittelulle" oli 13,4 eli vahva "hyvä".

----------------------------

Elokuusta tammikuuhun  mä kirjoitin 24 blogipostausta, mikä oli lopulta ehkä enemmän kuin osasin odottaakaan. Blogi ei tosiaan hiljenny vielä, vaan aiheideoita on jäljellä. Toivottavasti jollekin tulevalle vaihtarille on apua, suomeksi on kuitenkin rajallinen määrä vaihtariblogeja!