Viimeinen viikko ja loppukiri

Mä olen nyt matkalla Suomeen, mikä tuntuu kyllä aivan uskomattomalta. Samalla viisi kuukautta on hujahtanut hetkessä, vaikka tosaalta tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun painoin kotioven kiinni Suomessa. 

Viime viikolla mä päätin vihdoin toteuttaa sen, mistä olin haaveillut jo ennen Strasbourgiin tulemista, eli menin maanantaina vierailulle Europarlamenttiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se oli. Kierrokset ovat maksuttomia ja niitä järjestetään lähes päivittäin, eli nopeallakin vierailulla voi löytää itselleen sopivan ajan käydä tutustumassa meppien työhön. 

Iso osa kierroksista on audiokierroksia, eli siinä kuljetaan ryhmässä, mutta mennään istuntosaliin kuuntelemaan selostus kuulokkeista. Valittavana ovat kaikki EU:n viralliset kielet, eli opastuksen siis saa myös suomeksi. Harvoin tällaisissa jutuissa on valittavana suomen kieli, mutta esimerkiksi ei kiinaa ollenkaan. Mä tapasin omalla kierroksellani oululaisen opiskelijaporukan, jotka olivat tulleet Saksan puolelta opiskelureissunsa jälkeen Strasbourgiin lomalle, ja olikin hauska vaihtaa Suomi-kuulumisia juuri paluun kynnyksellä.

Tiistaina puolestaan järjestettiin paikallisen Erasmus-verkoston retki Strasbourgin kansalliseen teatteriin. Ohjelmassa oli I am Europe -niminen esitys, joka oli pääosin ranskaksi ja jonkin verran englanniksi, mutta myös muita kieliä, kuten arabiaa ja kroattia, käytettiin. Esityksen keskiössä oli eurooppalaisuus ja sen tuomat haasteet ja mahdollisuudet - teemoina oli mm. rajat, identiteetti, nationalismi sekä globaalit katastrofit. Esityksessä sekoitettiin näyttelemistä, laulamista sekä tanssi- ja puhetaidetta. Mä ymmärsin esityksestä pitkälti kaiken, mutta siinä oli myös pitkiä ranskankielisiä monlogeja, joita oli välillä vaikea ymmärtää kokonaan. Kaikki ei-ranskankieliset osuudet tekstitettiin ja heijastettiin näyttämön yläpuolelle. Esitys oli Falk Richterin käsialaa, mutta ilmeisestki kahdenksanhenkinen näyttelijätyöryhmä oli ollut paljon mukana sen työstämisessä, sillä esityksessä kuultiin paljon omakohtaisia kokemuksia.

Loppuviikon olinkin tosiaan Sveitsissä, josta tulin pois sunnuntaina ja sitten alkoikin armoton pakkaaminen ja siivoaminen. Varsinaisia byrokraattisia juttuja ei oikeaataan ollut, piti vain hakea allekirjoitus yliopistolta vaihtoaikatodistukseen, mutta jos olisin tehnyt sopimuksia esimerkiksi pankin tai puhelinliittymän muodossa, olisi nämä tietysti pitänyt purkaa. Mä olin aloittanut viime viikon alkuviikosta tavaroiden myymisen vähän laihoin tuloksin, mutta sain onneksi pari isoa juttua myytyä. Markkinat ovat tietysti vähän ylikuormittuneet, sillä samoja kuppeja, mitä mä yritin myydä ja kaikki muutkin yrittävät myydä, saa Ikeasta 50 sentillä.

Loput tavarat, ruoat mukaanlukien,  vein asuntolan aulaan ja jätin viereen lapun, jossa kehotettiin ottamaan tavaraa, ja että lupaan viedä jäljelle jäävät pois päivää ennen lähtöäni. Kaikki katosikin hyvää vauhtia ja koska lappu oli kuitenkin jäljellä, uskon, että ne menivät käyttöön eikä siivojan roskapussiin.

Kuvankaappaus mun Facebook-ilmoituksesta

Loppujen lopuksi mulle ei tullut mitenkään erityisen kiire, mikä oli ihanaa, koska usein mulla on taipumus jättää asiat viimetippaan. Sunnuntai-iltana päätin, että mitkä tavarat vien aulaan vapaasti otettaviksi, maanantaina pakkasin ja aloitin vähän siivoamaan ja tiistaina lähinnä siivosin 24 neliöistä yksiötäni niillä heikoilla välineillä, mitä mulla viiden kuukauden aikana oli kerääntynyt.

Mä pyörittelin ensin mielessäni, että tulisin takaisin Suomeen lentämättä, mutta tajuttuani tavaran määrän, päätin olla mukavuudenhaluinen. Mä otin ensin bussin Strasbourgista Frankfurtiin ja jo  reilun puolen tunnin kävelymatka bussiasemalle 40 kilon laukkujeni kanssa oli melko ikävä kokemus. Mä en voinut ottaa ratikkaa, koska mun piti käydä palauttamassa auntoni avaimet ja palautuspaikka oli juuri puolivälissä matkaa ja ratikkapysäkeille kävely olisi lisännyt matkaa. Normaalisti mun olisi ensin pitänyt varata itselleni siivoustarkastus ja sitten hyväksynnän saatuani lähteä saman tien palauttamaan avainta. Koska mun bussi lähti niin aikaisin, kävin vain palauttamassa avaimen ja joku käy tarkastamassa asunnon myöhemmin, täytyy vain toivoa, että siellä on kaikki kunnossa, otin tietty kuvia ja muuta varmuuden vuoksi.

Nyt mä odottelenkin Frankfurtissa lentoa. Päivästä tulee tosi pitkä, sillä halusin varmuuden vuoksi lähteä hyvissä ajoin Strasbourgista, bussimatka kesti kuitenkin neljä tuntia ja yhteensä bussin reitti on seitsemän tuntia, joten myöhästymisiä voi aina tapahtua. Frankfurtin lentokenttä on myös niin iso, että täällä kannattaa varata aikaa. Mulla on sen verran matkatavaroita,  että tuli lähes samanhintaiseksi ostaa SAS Plus -luokan lippu (174e Frankfurt-Helsinki välilaskulla Arlandassa), johon kuuluu kaksi ruumamatkatavaraa, kuin tavallinen lippu kahdella ruumamatkatavaralla ja tähän SAS Plus -lippuun kuuluu pääsy myös Business Loungeen, joten odotusaika menee mukavammin.

Tämä alla oleva kuva on yksi viimeisiä Strasbourg-kuvia. Se on otettu bussiasemalla tänä aamuna ja siinä lukee "HELSINKI 2010 KM". Vaikka mä olinkin nähnyt tän kyltin jo aiemmin, oli siinä aivan erilainen hohtonsa tänään.