Neljä päivää Sveitsissä

Mä päätin vielä viimeisellä kokonaisella viikollani lähteä neljäksi yöksi Sveitsiin. Kaupungeiksi valikoituivat Basel ja Zürich, sillä niihin pääsee kätevästi bussilla Strasbourgista, minkä lisäksi kävin "päiväretkellä" Luzernissa.

Sveitsi on 8,5 miljoonan asukkaan liittovaltio, jonka osavaltioita kutsutaan kanttoneiksi. Sveitsin pääkaupunki on muodollisesti Bern, mutta lähtökohtaisesti kaikki sen alueet ovat samanarvoisia ja maan sisällä sillä ei varsinaisesti ole pääkaupunkia ollenkaan. Sveitsin valuutta on Sveitsin frangi (CHF) jonka kurssi on lähes sama USA:n dollarin kanssa ja yksi CHF on puolestaan noin 0,9 euroa. Monissa paikoissa olisi pystynyt maksamaan myös euroilla ja dollareilla kurssilla 1:1. Sveitsi ei ole EU-maa eikä se kuulu Euroopan talousalueeseen, mutta Euroopan vapaakauppajärestöön (EFTA) kyllä. Koska Sveitsi ei ole ETA-maa, maksavat siellä puhelut ja netin käyttö ylimääräistä, mutta langattomia verkkoja löytyy paljon.

Ensimmäisenä suuntasin keskiviikkoaamuna Baseliin, joka sijaitsee kolmen tunnin bussimatkan päässä Strasbourgista aivan Ranskan rajan tuntumassa ja on Sveitsin kolmanneksi suurin kaupunki. Baselissa oli tosi hyvä sää ja paljon ihmisiä liikkeellä, sillä oli lounasaika ja mäkin suuntasin melkein heti syömään wokkia. Hostellille sai kirjautua kello 16 ja olinkin siellä jo hetkeä aiemmin. Majoituin Basel BackPack -hostellissa, joka oli suhteellisen iso ja viihtyisä. Maksoin sängysyä kahdeksan hengen dormissa noin 28,5 euroa yöltä. Baselin erikoisuutena on se, että majoitusten hintaan kuuluu Basel-kortit, joilla saa matkustaa maksuttta julkisessa liikenteessä ja joilla myös saa alennuksia esimerkiksi museoista. Tämä on toki sisäänleivottu majoituksen hintaan, mutta oli kiva lisä ja liikuinkin paljon raitiovaunuilla, vaikka käveltyäkin tuli monia kilometrejä.

Torstai oli tehopäivä, sillä listalla oli kolme museota ja kolme nähtävyyttä. Ensimnäisenä menin elektronisen taiteen museoon, joka oli ehkä kummallisin museo, jossa olen ikinä ollut. Sisäänpääsy olo kuitenkin klo 12-13, eli museon ensimmäisen aukiolotunnin, maksuton, joten ei haitannut, että kävin siellä. Museo oli melko pieni ja siellä oli nimensä mukaisesti (nyky)taidetta, johon oli tavalla tai toisella käytetty elektroniikkaa.

Basel sijaitsee tosiaan aivan Ranskan rajalla, mutta yhtä lähellä on myös Saksa. Näiden kolmen maan rajat yhdistyvät Rein-joessa ja tälle on pystytetty muistomerkki Baseliin. Muistomerkki on satama-alueella eikä siellä ole oikeastaan muuta nähtävää kuin tämä patsas, joten varsinkin jos on tiukalla aikataululla, ei tämä mun mielestä todellakaan ole mikään pakollinen vierailukohde.

Vasemmalla näkyy Ranska ja sillan takana on Saksa.

Muistomerkille pitää kävellä lähimmältä ratikkapysäkiltä reilun kilometrin verran.

Muistomerkiltä hyppäsin ratikkaan ja hurautin kaupungintalolle, joka on ihan näyttävän näköinen punainen rakennus, ja siitä jatkoin Basler Münsterille, eli Baselin katedraalille, joka on yksi Baselin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Olisin halunnut kiivetä kirkon torniin, mutta valitettavasti siaäänpääsy oli loppunut seitsemää minuuttia aiemmin, kello 15:30. Muutenkin Baselissa tuntui kaikki menevän tosi aikaisin kiinni. Päivä oli sen verran harmaa, että en ehkä menettänyt kovin paljon maisemassa ja säästin viisi frangia.

Pyörin myös hetken katedraalinen lähellä vanhassa kaupungissa. Ympäri Sveitsin on paljon suihkulähteitä, joissa on juomakelpoista vettä. Kuulemma osassa niistä vesi muuttuu toisinaan viiniksi esimerkiksk hääjuhlien yhteydessä.

Neljän aikaan suuntasin niin ikään vanhassa kaupungissa sijaitsevaan luonnontieteelliseen museoon. Sitä oli kehuttu paljon etukäteen, joten päätin testata sen, sillä siellä oli myös maksuttonan sisäänpääsyn tunti. Tässä museossa se on aukiolon viimeinen tunti tiistaista sunnuntaihin. Tunti riitti jotakuinkin koko pysyvän näyttelyn kiertämiseen samalla jonkin verran kuunnellen englanninkielistä audio-opastusta joka oli maksuton.

Baselissa suuntasin vielä kolmanteen museoon, joka on ihan vain Baselin taidemuseo. Sielläkin on maksuton sisäänpääsy viimeisenä aukiolotuntina eli 17-18. Tässä museossa on kaksi puolta: suoraan sisäänkäynniltä alkaa vanha puoli ja sisäänkäynniltä vasemmalta alkaa nykytaidepuoli. Mä en edes tajunnut tätä erottelua, vaan menin vahingossa nykytaidepuolelle, mutta olin iloinen tästä valinnasta, sillä nykytaide kiinnostaa mua enemmän.

Mä päätin vähän extemporee ottaa myös Luzernin mukaan käyntikohteisiini, sillä hostellissa tapaamani sveitsiläinen kehui tätä kaupunkia eikä pidä Zürichistä. Mun toiveena oli myös nähdä Alpit, minkä takia sveitsiläinen suositteli Luzernia. Torstaina otinkin junan kello 9 maissa Luzerniin, joka sijaitsee vajaan 1,5 tunnin matkan päässä Baselista.

Junamatkan aikana ohitettiin mm. järviä.

Luzernia kehutaan yhdeksi Sveitsin kauneimmista kaupungeista ja kaunis se kyllä olikin! Kaiken lisäksi Luzernissa oli upea auringonpaiste ja aivan kirkkaansininen taivas, minkä ansiosta näissä kuvissa jotenkin eri fiilis kuin muiden päivien kuvissa. Säälle ei tietenkään voi mitään, onneksi ei sentään satanut koko mun reissun aikana.

Yksi päänähtävyyksistä Luzernissa on juna-aseman vieressä oleva Euroopan vanhin puusilta Kapellbrücke eli Kappelisilta. Mä otin tästä sillasta varmaan sata kuvaa eri puolilta. Itse silta ei sykähdyttänyt niinkään, vaan sen ympärillä olevat talot, kirkko sekä takaa pilkottavat Alpit.

Mä kiipesin myös aikanaan kaupungin suojaksi rakennetun muurin päälle nähdäkseni Alpit paremmin. Valitettavasti juuri vuorten edessä oli sankka pilvikerros, vaikka taivas oli muuten sininen. Myös kirkas auringonpaiste haittasi näkyvyyttä, vaikka toisaalta auringosta ei ikinä (ainakaan talvella) saa valittaa. Tuolla muurin päällä on useita torneja joihin pääsee kiipeämään ilmeisesti maksutta, mutta valitettavasti ne ovat auki vain kesäisin, eli mulla jäi taas torniin kiipeäminen kokematta.

Onneksi vähän kauempaa pääsi kuitenkin ihastelemaan Alppien huippuja. Mä olen huomannut, että matkaillessa turtuu luontokohteisiin ja koska jo Suomen luonto on upea, tuntuu välillä hassulta mennä katselemaan järviä ulkomaille. Alpit kuitenkin tekivät muhun vaikutuksen, vaikka näinkin vain pienen osan hyvin kaukaa. Haluan ehdottomasti joskus päästä ihan Alpeille käymään.

Viiden tunnin Luzern-käväisyn jälkeen jatkoin puoli neljän aikaan bussilla matkaani Zürichiin. Siellä suuntasin samantien hostelliin, joka oli... kokemus. Majoituin Sos Budget Hotellissa (hah, nimessä tämän väitetään olevan vielä "hotelli"...), mutta käytännössä "hostelli" oli vain asunto, jonne oli tuotu kuusi kerrossänkyä kahteen huoneeseen. Lisäksi oli pieni keittokomero ja pöytä yhteisenä oleskelutilana. Maksoin tästä "hostellista" 28 euroa yöltä, eli lähes saman verran kuin Baselissa, jossa samalla rahalla sai kunnon hostellin. Sveitsi on toki kallis ja Zürich sen isoin kaupunki, mutta tämä oli kyllä omituisin hostellikokemus, missä olen ollut. Samantien sisään astuttua eteen lätkäistiin A4-paperillinen sääntöjä, jotka piti allekirjoittaa. Hostellista myös piti poistua 10-17 välisenä aikana (ei siis pitkään nukkumista) eikä sinne voinut tulla keskellä yötä. Onneksi asunto oli sentään ihan siisti, muuten olisi saattanut harmittaa vielä enemmän.

Lauantaina, eli mun viimeisenä kokonaisena päivänä mä lähdin ensimmäisena "ilmaiselle" kävelykierrokselle. Se ei ollut mun elämän paras kävelykierros, mutta ajoi asiansa, sain mm. tietää, että tuo alla oleva Pyhän Pietarin kirkon kello on Euroopan suurin kellotornissa oleva kello.

Kierros päättyi "suola- ja pippurisirotin" -kirkkolle eli Grossmünsterille. Lisänimensä se on saanut tornien muodostaan. Kierroksen loputtua mä päätin vihdoin kiivetä kirkontorniin, etenkin kun opiskelijalta se maksoi vain 2 frangia.

Grossmünsterin kirkontornit näkyvät lauantaimarkkinoiden takana.

Näistäkin kuvista näkee, että päivä oli taas tosi harmaa, mutta ei tosiaan onneksi satanut. Tämän takia harkitsin pitkään, että lähdenkö Zürichin omalle vuorelle Uetlibergille katsomaan maisemia. Onneksi lähdin, sillä jo junan ottaminen vuorelle oli oma kokemuksensa. Mä ostin jo aamulla 24 tunnin julkisen liikenteen lipun Zürichiin ja Uetlibergille päästäkseni mun piti ostaa vielä lisävyöhykkeen lippu, joka oli tunnin voimassa. Mä hyppäsin tähän junaan Triemlin junapysäkiltä, joka on viimeinen Zürichin vyöhykkeen pysäkki Uetlibergin junan reitillä, mutta jos haluaa tulla keskustasta asti tällä junalla, niin tunnin lippu ei riitä edestakaiseen matkaan. Päivälippu maksoi 8,8chf ja vyöhykelippu 4,4chf

Kuten arvasinkin, ylhäällä oli vielä harmaampaa kuin alhaalla. Alpit näkyivät juna-aseman tasolta paremmin kuin aivan vuoren huipulta 870 metriä merenpinnan yläpuolelta. Mutta kuten sanottua, retki Uetlibergille oli kokemus itsessään, sillä siellä oli melko paljon lunta, paikallisia laskemassa pulkilla ja paljon ulkoilijoita viettämässä lauantaita.

Iltapäivä alkoi kääntyä iltaan ja mä mietin, että mitä tekisin vielä Zürichissä enne pimeän tuloa (ja ennen kuin kaikki menee taas kiinni). Muistin, että kaupungissa on yksi erikoisuus, nimittäin maailman korkein pelkistä konteista tehty rakennus ja pitihän sitä käydä katsomassa. Kyseessä on siis Freitag-firman lippulaivamyymälä. Freitag tekee siis asusteita, erityisesti laukkuja, ilmeisesti kierrätetyistä pressuista, joten myymälän ulkonäkö sopii hyvin myymälän imagoon. Parasta oli, että myymälän katolle pääsi maksutta kiipeämään (täytyy mennä myymälän läpi, mikä tuntui vähän vaikealta, mutta myyjät ovat varmaan tottuneet tähän). Yhdeksän päällekäistä konttia kohoaa 26 metrin korkeuteen, mikä tuntui ehkä jopa korkeammalta todellisuudessa.

Freitagin myymälä sijaitsee muutenkin hauskannäköisellä alueella, jossa on pieniä putiikkeja, käsitöitä ja paljon koristeita. Alueen ihmettely olikin oikeastaan viimeinen asia, mitä Zürichissä tein, sillä sunnuntaina suuntasin suoraan hostellilta bussiasemalle ja aloitin neljän tunnin bussimatkan kohti Strasbourgia.

Sveitsi on kallis maa, sen varmasti jokainen tietää. Mä olin varautunut 350 euron budjettiin: majoitukset maksoivat 113 euroa ja siirtymiset kaupungista toiseen 36 euroa, eli yhteensä noin 150 euroa, minkä lisäksi olin laskenut jokaiselle päivälle 50 euron päiväbudjetin. Tämä kuitenkin alittui, sillä söin pääosin lounaan ulkona 12-14 euron hintaan ja muuten ostin ruokaa kaupasta (yleisimmin kaupasta nimeltä Coop, joka ei taida olla Sveitsin halvin, mutta näitä on joka paikassa) tai kävin Coop To Go -kahviotyyppisessä paikassa syömässä jotain pientä. Ruokailuihin menikin reilu 90 euroa. Tämän lisäksi käytin rahaa pääsymaksuihin ja julkiseen liikenteeseen, mutta niihinkin lopulta vain Zürichissä, ja yhteensä meni noin 20 euroa. Lopulta käytin siis noin 260 euroa tällä reissulla, mikä on ihan kohtuullinen summa, mutta Sveitsissä on kyllä helppo saada rahaa kulumaan: niin hotellit, ravintolat kuin tekeminen (esim. museot) voivat olla hyvin hintavia.

Yhteenvetona voisin sanoa, että Basel ja Luzern ihastuttivat, Zürich ei niinkään, mutta syytän tästä harmaata säätä, kisaväysymystä, hostellia sekä huonoja etukäteismielikuvia luonutta sveitsiläistä. Kaiken kaikkiaan mulla oli oikein onnistunut reissu ja mä olen iloinen, että päätin vielä lähteä matkalle, kun siihen oli mahdollisuus.