Kesäkuu ja ajatuksia työharjoittelusta

Työharjoittelu on nyt onnellisesti takana, palasin Suomeen jo heinäkuun alussa. Tässä vielä vähän kertausta kesäkuun ohjelmasta ja vähän ajatuksia työharjottelusta ulkomailla kokemuksena.

Kesäkuun ensimmäinen viikko oli ns. DH-viikko eli viikko, jolloin Euroopan neuvoston ministerikomitea valvoo Euroopan ihmisoikeutuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanoa. Päivät olivat hyvin intensiivisiä, sillä kolmen päivän aikana käsiteltiin joka päivä ueampaa tapausta, jotka eivät ymmärrettävästikään olleet mulle etukäteen tuttuja. Olin toki saanut pohjamateriaalia, mutta osaa tapauksista oli käsitelty jo useamman kerran, joten olisi tavallaan ollut kiva nähdä ainakin kaksi DH-viikkoa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Myös DH-viikon kokoukset pidettiin Euroopan neuvostolla, vaikka tuomioistuimen tuomioiden seurannasta olikin kyse.

Toinen kesäkuun isoista kokouksista oli kuun viimeisellä viikolla pidetty parlamentaarinen yleiskokous, johon osallistuu kansanedustajia kaikista jäsenvaltioista. Suomessa viisi varsinaista ja viisi varajäsentä valitaan aina yhdeksi eduskuntakaudeksi, ja koska tämä oli ensimmäinen kokous eduskuntavaalien jälkeen, oli delegaatio laitettu lähes kokonaan uusiksi.

Tämä kyseinen parlamentaarinen yleiskokous oli melko ainutlaatuinen, sillä Krimin tilanteen takia ulosjätetty Venäjä sai palata parlamentaariseen yleiskokoukseen pitkien keskustelujen jälkeen. Lisäksi kokouksessa Euroopan neuvostolle valittiin uusi pääsihteeri. Päivät olivat pitkiä ja välillä katsoin kotona vielä live streamia vapaa-ajalla, vaikka työpäivä olikin jo ohi. Pisimmillään kokouspäivä kesti yhteen asti yöllä, mikä on poikkeuksellista Euroopan neuvostossa.

Kesäkuussa osallistuin myös useampaan työryhmään ja tapahtumaan, joissakin sain edustaa myös yksin. Koska suurlähettiläs vaihtui mun viimeisellä viikolla, järjestettiin tietysti useampia läksiäisiä eri kokoonpanoissa.

Vapaa-ajallakin tapahtui vaikka mitä. Oli tietysti useampia läksiäisiä ja vastaanottoja taas. Olisin tavallaan halunnut lähteä vielä kesäkuussa johonkin reissuun, ja mietin Liechtensteinia tai Pariisia jalkapallon MM-kisojen peliä katsomaan. En kuitenkaan toteuttanut kumpaakaan näistä suunnitelmista, mutta onneksi ehdin pääsiäisen aikaan reissata vähän. Ranska-USA-pelin pääsin katsomaan Strasbourgin keskustorilla isolta näytöltä. Siistiä, että naistenkin pelejä näytetään näin ja ihanaa, että tori oli täynnä, vaikka Ranska ei voittanutkaan!

Kesäkuun lopussa lämpötilat nousivat lähelle infernaalista ja siitä uutisoitiin samaan aikaan hyisen kylmää Suomea myöten. Onneksi meidän toimisto oli ilmastoitu ja Euroopan neuvostollakin ihan hyvät viilennysjärjestelmät, sillä ulkona ja kotona oli vähän turhan tuskaista. Positiivista oli kuitenkin se, että julkinen liikenne oli pahimpina hellepäivinä maksutonta, jotta yhä useampi ihminen jättäisi auton kotiin, eikä pakokaasuilla heikentäisi kuuman ilman laatua entisestään.

Yksi kivoimmista kokemuksista kesäkuussa oli Strasbourgin Pride-kulkueeseen osallistuminen, koska mä en ole osallistunut Prideen kovin montaa kertaa ulkomailla. On hauska nähdä, miten erilaisesta näkökulmasta kaupunki näyttäytyy, kun se värjäytyy sateenkaaren väreillä ja konfeteilla, mutta toisaalta kulkueen aikana pidettiin myös kahden minuutin hiljainen hetki, jollaista en ollut ikinä nähnyt muualla.

Mä olen yleisesti ottaen oikein tyytyväinen harjoitteluuni ja siihen, että sain vielä palata Strasbourgiin vaihdon jälkeen. Harjoittelun aikana pääsin tekemään ihan tosi paljon asioita, osasyynä oli tietysti Suomen puheenjohtajuus Euroopan neuvostossa, mikä teki mun kokemuksesta osaltaan myös tosi ainutlaatuisen. Sain ylipäätänsä hirmu hyvää palautetta, mistä tuli tietysti hyvä mieli jatkaa tuleviin haasteisiin. 

Työharjoittelu ulkomailla on kokemus, johon kannattaa pyrkiä, jos vain halua ja mahdollisuuksia on. Mä itse olin tietysti ulkoministeriön alaisessa edustustossa, eli tein töitä Suomeen, vaikka ulkomailla olinkin, mutta uskon, että kokemus oli aivan erilainen Strasbourgissa olon takia. Tavallaan harmittaa, etten puhunut enempää ranskaa, mutta toisaalta puhuin kuitenkin paljon enemmän kuin mitä olisin vastaavana aikana puhunut Suomessa ja pääsin ensimmäisen kerran elämässä työskentelemään englannin kielellä. Syksyn aikana toivon saavani otettua jonkin ranskan kurssin, jotta kielitaito pysyy edes vähän yllä.

Pieniä isoja juttuja arjessa

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, on töissä tullut vietettyä tunti ja toinenkin viime aikoina. Iltaisin ja viikonloppuisinkin on välillä ollut töitä ja pääsiäinen hujahti kokonaan Strasbourgin ulkopuolella. Onneksi aikaa on riittänyt muuhunkin, tässä 10 asiaa, joita olen tehnyt vapaalla ollessani.

Olen ehtinyt muun muassa...

...viettää "vappua" hyvässä seurassa grillaten. Me mennään edustustolla Suomen kalenterin mukaan ja onneksi sekä Ranskassa että Suomessa 1.5. on vapaa, joten pääsin viettämään vapaapäivää muiden harjoittelijoiden kanssa. Keväällä Ranskassa on useampia vapaapäiviä, jotka Suomessa on ihan normaaleja työpäiviä, kuten helluntain jälkeinen maanantai. Toukokuun ensimmäisenä muuten aivan kaikki on kiinni Strasbourgissa, joitain yksittäisiä huoltoasemia lukuunottamatta, eikä julkinen liikenne kulje lainkaan.

...käydä useammissa läksiäisissä, niin kodeissa kuin keilahallissakin. Harjoittelijat ovat uusiutuva luonnonvara: keskiarvoisesti harjoittelu kestää ehkä neljä kuukautta, mutta jotkut ovat kuusi viikkoa, toiset kuusi kuukautta tai vielä kauemminkin.

...ihastella haikaroita Orangerien puistossa. Strasbourg on tunnettu haikaroistaan, joskaan en ensimmäisen viiden kuukauden aikana onnistunut näkemään yhtäkään, vaikka alkusyksystä niitä on varmasti ollut täällä. Mutta nyt tilanne on korjattu ja haikaroita bongailtu!

...osallistua viikonlopun mittaiseen EU-parlamenttisimulaatioon ranskaksi. Se oli aivan järjettömän vaikeaa, ja laitoin monta kertaa poikaystävälle "tää on tyhmää" -viestejä, mutta olihan se nyt lopulta kuitenkin aika palkitsevaa! Kaiken lisäksi esitin simulaatiossa slovenialaista ENL-ryhmän MEP:iä, elikäs äärioikeistolaista nationalistia mulle melko tuntemattomasta valtiosta, joten rooli ei ollut helpoin mahdollinen.

...käydä pubivisassa pariin otteeseen. Kysymykset on aina ihan hirveän vaikeita, mutta toisella kerralla saatiin mukaamme ranskalainen, jonka avulla kiipesimme visan toiselle sijalle! Palkinnoksi saatiin kuohuviinipullo, kun voittajat saivat shampanjaa.

...pelata Mölkkyä. Wikipedia sanoo: "Ranskaan myydään nykyään yli puolet valmistuneista peleistä: vuonna 2013 noin satatuhatta kappaletta", mikä kuulostaa aika hassulta, mutta täällä on kansallinen Mölkky-seura ja turnauksiakin!

...ihmetellä parvekkeiden ja piha-aitojen kukkaloistoa.

...valittaa liian kylmästä ja liian kuumasta ilmasta. Täällä oli pitkään poikkeuksellisen huonot säät, lämpötila ehkä maksimissaan viidessätoista asteessa ja vettä tuli kaatamalla monena päivänä, mutta nyt viime aikoina lämpötila on kohonnut yli kolmeenkymmeneen asteeseen.

...tutustua lähitienoiden vegeruokatarjontaan. Sekä yksin että kavereiden kanssa. Vielä houkuttaisi käydä testaamassa ainakin kodin läheltä löytyvä Velicious.

...viettää Ruotsin kansallispäivää ja laulaa "kuorossa". Eilen vietettiin tosiaan Ruotsin kansallispäivää ja lupauduin jo muutama viikko sitten mukaan pieneen "kuoroon", joka on perinteenä kyseisessä juhlassa. Meillä oli yhdet harjoitukset edellisenä päivänä ja toiset juhlapäivänä, mikä oli aika vähän siihen nähden, etten varsinaisesti tuntenut lauluja etukäteen. Ruotsin kansallislaulun osasin onneksi ulkoa, mutta "Nu grönskar det i dalens famn", "Uti vår hage" ja "Sommarpsalm" olivat uusia tuttavuuksia. Onneksi pieni keikka meni kuitenkin ihan hyvin, eikä taivaaltakaan tullut vettä juhlan aikana, vaikka Ruotsin kansallispäivä toikin hellejakson jälkeen pohjoismaisemmat kelit kaupunkiin.

Nyt edessä on sitten pitkä viikonloppu, sillä pidän yhden kerääntyneistä lomapäivistäni tuolloin "helluntainjälkeisenä maanantaina". Tässä on enää 3,5 viikkoa töitä jäljellä, ja kokouksia tulee olemaan paljon, minkä takia täytyy pitää huoli siitä, että kaikki lomapäivät tulevat käytetyiksi. Ajatuksenani oli lähteä Liechtensteiniin, mutta vatvottuani pitkään, kalliista matkalipuista ja majoituksista oli tullut vieläkin kalliimpia, joten se saa nyt jäädä johonkin toiseen kertaan.

Tiivis työtahti

Toukokuu suoraan sanottuna hujahti ohi ja se oli erittäin tiivistahtinen. Kuun alussa järjestettiin läksiäislounas toiselle korkeakouluharjoittelijalle, minkä jälkeen jäinkin talon ainoaksi harjoittelijaksi. Työtiimissä on suurlähettilään lisäksi kolme suomalaista ja kolme ranskalaista "vakkaria", minkä lisäksi useimmiten yksi harjoittelija. Nyt Suomen Euroopan neuvoston puheenjohtajakauden ajaksi oli onneksi saatu toinenkin suurimmaksi osaksi aikaa.

Kuukauden ensimmäinen viikonloppu oli työviikonloppu, sillä osallistuimme edustuston kanssa "Eurooppa-kuukauden" tapahtumaan Orangerien puistossa. Paikalla oli muitakin edustustoja pitämässä pöytää ja esittelemässä maitaan, harmillisesti vain sää oli lauantaina aivan kamala: lämpötila hädintuskin plussan puolella ja vettä satoi kaatamalla. Meillä oli onneksi iso teltta, jossa pidimme pöytäämme, mutta kävijämäärään sää tietysti vaikutti.

Sunnuntaina olikin jo huomattavasti aurinkoisempaa ja vierailijoitakin riitti. Emme kuitenkaan kaivaneet ostamaamme mölkkyä esiin, sillä edellispäivän sade oli tehnyt koko alueesta aivan mutaisen. Mölkky on onneksi tuttu useille ranskalaisillekin, harva taitaa tosin tietää, että se on suomalainen keksintö. Samana viikonloppuna järjestettiin sunnuntaina myös Euroopan neuvostolla, joka sijaitsee puiston vieressä, avoimet ovat, sillä Euroopan neuvosto täyttää tänä vuonna 70 vuotta.

Toukokuussa  päättyi myös Suomen puheenjohtajakausi Euroopan neuvostossa. Tämä tarkoitti sitä, että erityisesti toukokuun pari ensimmäistä viikkoa olivat hyvin tiiviitä ja sisälsivät myös pitkiä työpäiviä, kun kokoukset neuvostolla venyivät monituntisiksi. Kokouksista piti kirjoittaa melko nopeasti raportit Helsinkiin, mikä tietysti aiheutti lisää töitä pelkän kokouksissa istumisen lisäksi. Oli kuitenkin hienoa päästä seuraamaan läheltä Helsingin ministerikokouksen valmisteluja, jonka jälkeen Ranska otti puheenjohtajan roolin ja Suomi palasi rivijäsenen rooliin yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Helsingin kokous pidettiin perjantaina 17.5. ja samaan aikaan järjestettiin keskiviikosta lauantaihin eurovaalien ennakkoäänestys täällä Strasbourgissa. Mä pääsinkin siis toimimaan elämäni ensimmäisen kerran vaalitoimitsijana - se on ihan todella stressaavaa! Meillä kävi äänestäjiä hyvin harvakseltaan, mutta silti olin vähän paineissa siitä, että muistanko nyt leimata lipun ja allekirjoittaa  lähetteen ja pyytää äänestäjiltä kaikki tiedot, kyseessä on kuitenkin tärkeä asia. Verrattuna isojen äänestyspisteiden satoihin päivittäisiin äänestäjiin meillä oli  hyvin helppo homma, joten kaikki arvostus vaalitoimitsijoille! Pääsin toki itse myös kokeilemaan ennakkoäänestystä ulkomailla, ensimmäisen kerran ikinä.

Kuukauden aikana oli myös joitakin vastaanottoja ja valokuvanäyttelyiden avajaisia Euroopan neuvostolla osana Suomen puheenjohtajakautta. Tällaisia tilaisuuksia voi toki järjestää muutenkin, mutta huomattavasti useammin näitä pitävät tietysti puheenjohtajamaat. Vaikka mulla ei varsinaisesti ollutkaan osuutta näiden tilaisuuksien järjestämiseen, pääsin toki osallistumaan niihin.

Toukokuu huipentui viime maanantaina Suomen puheenjohtajakauden päätöstilaisuuteen, jossa ei ollut musiikkiduon lisäksi muuta ohjelmaa kuin syöminen ja juttelu. Tällaiset tapahtumat ovat kyllä ihan hauskoja, koska niissä pääsee tapaamaan uusia ihmisiä, jos vain rohkenee menemään juttelemaan.

Päätöstilaisuus järjestettiin Cercle européennellä.

Toukokuun aikana pääsin siis kokemaan paljon erilaisia työtehtäviä. Pääsin myös ensimmäisen kerran osallistumaan yksin joihinkin tilaisuuksiin, mikä on tietysti aina jännittävää, vaikkakin ihan luonnollinen osa harjoittelua nii tällaisissa "multihommissa", joissa on useampia valtioita kuin suurlähetystöissäkin.

Vaikka puheenjohtajan vastuuta ei Suomella enää ole, niin silti myös kesäkuulle riittää hommaa: ensi viikolla on kolmipäiväinen ministerikomitean kokous, jossa valvotaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden toimeenpnoa (ns. DH-viikko, Droits de l'homme, eli ihmisoikeudet), sen jälkeen on pari tavallista viikkoa, joille kasaantuu paljon "tavallisia" kokouksia ja sen jälkeen onkin jo mun viimeinen kokonainen viikko, jolloin on parlamentaarinen yleiskokous (eli sama iso 324:n kansanedustajan kokous, joka järjestettiin viimeksi mun ensimmäisellä työviikolla).

Vapaa-aikaakin on onneksi ollut ja siitä ajattelin kirjoittaa seuraavaksi!

Pääsiäinen Marseillessa

Vietimme pääsiäisloman poikaystäväni kanssa Marseillessa Etelä-Ranskassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näimme tammikuun alun jälkeen ja viimeinen, ennen paluutani Suomeen heinäkuussa, joten oli kiva, että saimme aikataulut sopimaan. Mulle kerääntyy vapaapäiviä 2/kuukausi, eli yhteensä saan kuusi lomapäivää ja käytinkin sitten heti ekoilla viikoilla kaksi niistä.

Matkaa Strasbourgin ja Marseillen välillä on linnuntietä reilu 600km, mutta autolla tai junalla kilometrejä kertyy ainakin 800.  Mä taitoin matkan kumpaankin suuntaan junalla. Mennessä matka ei todellakaan ollut mitenkään ihanteellinen, sillä jouduin taittamaan matkan neljällä eri junalla ja aikaa meni reilusti puoli vuorokautta. Viimeinen juna oli tietysti vielä yli tunnin myöhässä, eli matka-aika lähenteli neljäätoista tuntia. Vaihdoin junaa Mulhousessa ja Dijonissa, jotka olivat tuttuja paikkoja syysloman reissulta, minkä lisäksi pääsin tutustumaan Lyoniin kolmeksi tunniksi. Takaisinpäin juna oli suora ja kesti noin 6 tuntia. Yhteensä junaliput maksoivat nuorisokortilla ostettuna 152 euroa, mikä oli ihan kohtuullinen summa matkan pituus, pääsiäissesonki ja alle viikkoa ennen matkaa ostetut liput.

Marseille on Ranskan toiseksi isoin kaupunki ja samalla siellä on todella paljon nähtävää ja tehtävää, mutta ei kuitenkaan mitään järjettömän erityistä. Me lähinnä kierreltiin kaupungilla kävellen ja otettiin pitkälti asenne, että nähdään kaikki se, mitä on tarkoitettu nähtäväksi. 

Marseille sijatsee Välimeren äärellä ja on satamakaupunki. Vanhassa satamassa taisi olla jonkin veneilytapahtuman takia vielä tavallista enemmän veneitä ja niitä olikin todella paljon, ainakin satoja, ellei jopa tuhansia.

Marseillessa on pari todella upeannäköistä kirkkoa. Cathédrale Sainte-Marie-Majeure de Marseille kohoaa yllättäen harmaiden kerrostalojen keskeltä, mikä tekee siitä todella vaikuttavan.

Marseillen Notre-Dame puolestaan kohoaa kukkulan päällä, joten ylhäällä kirkossa ollaan melko korkealla. Sisäänpääsy kirkkoon on maksutonta.

Vaikuttavien rakennusten lisäksi Marseille on myös tylsä toimistokaupunki. Siellä on paljon erilaisia virastoja ja muuta hallintoon liittyvää. Myös keltaliivit kokoontuvat isona joukkona osottamaan mieltään, onhan kyseessä melko suuri kaupunki.

Yksi hienoista rakennuksista on Longchampin palatsi ja sen edustalla kohoavat patsaat ja vesiputoukset. Itse Longchampin puisto ei ollut mitenkään kauhean vaikuttava, mutta siellä on varmasti mukavaa viettää kesäpäiviä.

Marseillen lisäksi kävimme läheisessä Cassiksen kunnassa, joka on ranskalaiseen tapaan söpö ja kuvauksellinen. Matka kesti bussilla noin 45 minuuttia ja maksoi reilut pari euroa suuntaansa.

Cassiksesta pääsee kävellen viereiseen Calanquesin kansallispuistoon ja menimmekin sinne vaeltamaan koko päiväksi. Reitti oli n. 10 km, mutta hyvin vaihtelevaa maastoa ja paikoitellen hankalaa kuljettavaa, kivistä ja jyrkkää maastoa. Pidimme myös useita valokuvaus- ja evästaukoja ja ihastelimme maisemia jyrkänteiltä alas luodoille.

Kuten kuvista näkyy, oli reissun aikana melko harmaata, mutta onneksi ei satanut kunnolla kuin kerran. Strasbourgissa (ja ilmeisesti myös Helsingissä) oli tuona aikana todella lämmintä, mikä tietysti vähän harmitti, mutta ei meilläkään onneksi ollut niin huonot säät kuin ennusteet pitkään lupasivat. Myös tuolla Calanquesissa oli harmaata, mutta sää oli melko vaihteleva, sillä välillä aurinko pilkahti ja toisinaan ripsi vettä.

Paikoitellen matkanteko oli melko jyrkkää ja kivistä

Viiden yön visiitti Marseilleen oli ihan mukava, liian paljon ei jaksettu lähteä hötkyilemään, vaikka ensimmäisenä ajatuksena olikin kiertää enemmän läheisiä kaupunkeja, käydä esimerkikski Avignonissa tai Aix-en-Provencessa. Marseillessa kävimme jonkin verran myös kaupoissa, jotka olivat melkl vapaasti auki myös pitkäperjantaina ja toisena pääsiäispäivänä. Kauppojen aukiolo on Ranskassa alueellista ja koska Elsass on alueen melko uskonnollista, ei Strasbourgissa olisi ollut paljon mitään näinä pääsiäisen päivinä auki.

----------

Paljon tapahtuu koko ajan ja aika menee ihan älyttömän nopeasti. Kohta mä olen ollut täällä jo neljä viikkoa, eikä yhtään tunnu siltä! Toisaalta tämä on paljon lyhempi aika, kuin viime syksyn vaihto-opiskelu, mutta ehkä keväällä aika muutenkin tuntuu liikkuvan nopeammin kuin syksyn harmaudessa.

Takaisin Strasbourgissa - sopeutuminen uuteen arkeen

Pari viikkoa on jo vierähtänyt Ranskassa. Olen siis työharjoittelussa Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan neuvostossa, joka sijaitsee Strasbourgissa. Ihan alkuun voisin vähän vielä avata, että mikä se Euroopan neuvosto olikaan, ennen kuin kerron enemmän töistä ja muusta arjesta.

Strasbourgin pysyvän edustuston sivuilla kirjoitetaan näin: "Euroopan neuvosto on 47 valtion välinen ihmisoikeus- ja yhteistyöelin, joka on perustettu vuonna 1949. Euroopan neuvoston perustehtävä on ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen. Tärkeimpänä keinona tässä työssä ovat sitovat sopimukset ja niiden täytäntöönpanon valvonta." Suomi liittyi Euroopan neuvostoon vuonna 1989 ja se on ratifioinut noin 100 sopimusta, joista yksi on Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan neuvoston pääpaikkana toimii Palais de l'Europe eli tuttavallisemmin "Pale".

Euroopan neuvosto ei ole EU:n alainen eikä myöskään EU:n elin, vaikka luonnollisesti nämä tekevätkin yhteistyötä keskenään ja EU:lla on myös edustus Euroopan neuvostossa yksittäisten valtioiden rinnalla. EU:n symbolina tunnettu tähtilippu on myös Euroopan neuvoston tunnus, ja itse asiassa EN otti sen ensin käyttöönsä. Nimestään huolimatta Euroopan neuvostoa pidä sekoittaa Eurooppa-neuvostoon (EU:n korkein päättävä elin, jossa EU-valtioiden päämiehet edustavat) eikä myöskään Euroopan unionin neuvostoon (ts. ministerineuvostoon, jossa asianosaiset ministerit edustavat, esimerkiksi koulutusasioissa opetusministerit).

Suomi on toiminut marraskuusta alkaen Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana. Puheenjohtajuuskausi päättyy 17.5. Helsingissä pidettävään ministerikomitean kokoukseen, jossa jäsenmaiden pääministerit edustavat maitaan. Muutoin ministerikomitea kokoontuu lähes viikottain ja tällöin valtoita edustavat suurlähettiläät. Puheenjohtajuuteen liittyy tietysti kokousten puheenjohtaminen ja erilaisten poliittisten painopistealueiden toteuttamien,  mutta tämän lisäksi Strasbourgissa on järjestetty paljon Suomi-aiheista kulttuuriohjelmaa muutenkin. Kävin viime marraskuussa Seeli Toivion konsertissa, ennen kuin tiesin harjoittelupaikasta, ja myöhemmin sain tietää, että se oli osa puheenjohtajuuskauden ohjelmaa. Myös joulumarkkinoiden Suomi-tori liittyi tähän. 

Strasbourgin kaupungintalo liputtaa tähtilipun lisäksi tutulla sinivalkoristilipulla

Ensimmäinen viikko hujahti nopeasti, sillä aloitin tiistaina, joten kyseessä oli vajaa viikko. Tällä viikolla järjestettiin myös neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen istunto, mikä tarkoittaa sitä, että kaikista 47:stä jäsenvaltiosta oli kansanedustajia paikalla ja he kokoustivat kaikkina viitenä päivänä. Mä pääsin heti sukeltamaan tositoimiin, sillä sain pari eri kokouksen käsiteltävää kohtaa raportoitavakseni. Samalla viikolla järjestettiin myös pari tapahtumaa liittyen viittomakielisten oikeuksiin, joissa rap-artisti Signmark esiintyi. Ensimmäinen oli Euroopan neuvostolla, jossa esiteltiin myös aiheeseen liittyvä raportti, ja toinen vapaamuotoisempi iltatapahtuma.

Toinen viikko olikin vähän hidastempoisempi ja varsinaiseen koulutukseen oli jopa jonkin verran aikaa, mutta tämäkin viikko oli pääsiäisen takia vajaa. Jos ensimmäinen viikko meni pitkälti Euroopan neuvostolla, niin toisen viikon olinkin visusti Suomen edustustolla, joka sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä Palais de l'Europelta, Ill-joen varrella.

Suomen edustusto on keskimmäinen rakennus.

Töissä on paljon opittavaa ja kolmen kuukauden aika on lopulta todella lyhyt. Sen takia onkin kiva, että kaupunki on jo etukäteen tuttu ja monet paikat hyvin tiedossa. Asunto piti toki hankkia uudelleen ja mulle järjestyikin huone Strasbourgissa asuvan suomalaisen luota. Alue on tosi kiva, melko lähellä keskustaa ja 10 minuuttia edustustolta.

Mä olen tutustunut jo jonkin verran muihin harjoittelijoihin, joita on ymmärrettävästi paljon, sillä sekä neuvostolla että eri edustustoilla on harjoittelijoita, minkä lisäksi myös esimerkiksi Euroopan neuvoston sopimuksien noudattamista yhtenä elimenä valvovalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on omansa. Kaikilla mailla ei esimerkiksi pienen kokonsa takia ole pysyviä edustustoja Euroopan neuvostossa, joten näillä mailla ei luonnollisesti myöskään ole harjoittelijoita.

Heti ensimmäisenä viikonloppuna lähdin kolmen Euroopan neuvoston harjoittelijan kanssa Baden-badeniin kylpylään sekä ihmettelemään kaupunkia ja reissu oli oikein onnistunut.

Paljon on siis jo ehtinyt tapahtua ja paljon on toki vielä edessä. Mä olen jotenkin onnistunut missaamaan superlämpimät säät ollessani väärässä paikassa väärään aikaan, mutta enköhän mä vielä ehdi tuskastua kuumiin kesäpäiviin aivan riittämiin.