Ranskan taidon parantuminen ja tuleva työharjoittelu

Jokaisella on omat syynsä lähteä tai olla lähtemättä vaihtoon. Mulle yksi isoimmista syistä oli kielitaidon parantaminen ja voin kyllä todeta, että tässä tavoitteessa onnistuin. Ranskan lisäksi koen myös englannintaitojeni parantuneen, mikä on tietysti vain plussaa.

Mä valitsin siis vaihtokohteekseni Ranskan, sillä olen opiskellut kieltä yksitoistavuotiaasta asti. Koko tämän ajan olen käytännössä inhonnut kieltä - se on tuntunut vaikealta, epäloogiselta ja epämotivoivalta. Tunne tästä kasvoi vuosien varrella, sillä tuntui, etten kehittynyt mihinkään, mutta takana olleista vuosista olisi voinut kuvitella, että puhun osaan ranskaa hyvin, mutta asia ei ollut lainkaan näin. En oikein tiedä mikä on saanut jatkamaan kaikki nämä vuodet, ehkä juuri se, että ajattelin lähteväni ranskankieliseen maahan "sitten joskus" ja kielitaito varmasti paranee sinä aikana.

Luin ranskaa peruskoulussa kuusi vuotta ja sen jälkeen lukiossa kolme. Kirjoitin pitkästä ranskasta keskinkertaisen arvosanan, josta yhä tänä päivänä olen joka tapauksessa ylpeä. Välivuoden aikana en käyttänyt ranskaa lainkaan ja yliopistossa otin kolmen vuoden aikana kaksi puolen vuoden kurssia ennen vaihtoon lähtemistä. Erityisesti viime keväänä pidetty suhteellisen korkean tason ranskan kurssi tuotti vaikeuksia - kurssisisältöihin kuului esimerkiksi esitelmiä, jotka luin suurinpiirtein suoraan paperista, minkä lisäksi tunneilla käytiin pöytäkunnittain paljon keskusteluja, joissa tuntui, etten meinannut saada sanaa suustani.

Ennen Ranskaan lähtöäni tein elokuussa Erasmus+ -ohjelmaan liittyvän OLS (Online linguistic support) -testin, joka on siis yksi edellytyksistä Erasmus-apurahan saamiseen. OLS:in asteikko vaihtelee A1- — C2, joista tuo C2 on siis korkein taso ja A1- aivan aloittelija.

SciencesPo oli määritellyt minimitaitotasoksi B1, johon olin saanut todistuksen yliopistosta ranskanopettajalta. Ensimmäisen testin tehdessäni pelkäsin, että en saa lähtötasoksi edes tuota B1, vaikkei sillä tavallaan olisikaan ollut väliä, paitsi tietysti henkisesti. Tässä kohtaa olin siis opiskellut ranskaa jo aktiivisesti kymmenen vuotta ja opiskelun aloittamisesta oli 12 vuotta, joten tuntui ehdottomasti siltä, että tason pitäisi olla ainakin tuo B1.  Kokonaisarvosana olikin sitten tuo, vaikka sainkin A2 kahdelta osa-alueelta.

Vaihdossa käytin ranskaa niin opinnoissa kuin jonkin verran vapaa-ajallakin. Joitakin natiiviranskankielisiä kontakteja sain, suurimpana kielikylpynä joulu Ranskan maaseudulla, mutta pääosin puhuin ranskaa muiden vaihtareiden kanssa. Suurimpiin ranskankielisinä saavutuksiin lukeutuvat natiiviranskalaisten kanssa hälinässä käydyt keskustelut, kursseista läpipääsy ja kymmensivuinen ranskankielinen essee.

OLS:in kaltaisissa kielitesteissä on ongelmansa esimerkiksi täysin objektiivisen arvioinnin kannalta,  vaikkapa sanasto-osiossa on täysin tuurista kiinni, mitä sanoja testiin tulee. Osalla tulos on heikentynyt ensimmäisestä kerrasta toiseen, mikä mielestäni kertoo jotakin testistä, eikä vain siihen osallistujista. Silti oman tulokseni selkeä parantuminen lämmittää mieltä, etenkin, koska se tukee kokemustani siitä, että opin vaihdossa paljon ranskaa sekä sain huomattavasti lisää itsevarmuutta.

Kielioppiin pitäisi ehdottomasti tulevaisuudessa panostaa, mutta onhan sitä tylsää päntätä yksin. Osallistuin vaihdossa ranskankurssille, jolla toivoin, että olisimme käyneet kielioppia läpi, mutta opettajan mielestä olimme "liian hyviä", että perusasioita tai edes vähän sitä vaikeampia juttuja olisi voinut kerrata. Yritin jonkin verran lukea yksin, mutta kielioppikirja ei varsinaisesti innostanut, kun oli mielenkiintoisempaakin tekemistä.

Suomeen palattuani olen käyttänyt ranskaa jonkin verran esimerkiksi asiakaspalvelutyössäni. Siinä missä ennen pystyin sanomaan "bonjour", olen nyt pystynyt hoitamaan asiakaspalvelutilanteet täysin ranskaksi. Tämän lisäksi olemme päätyneet asiakkaiden kanssa keskustelemaan muun muassa Suomen asevelvollisuudesta ja Ahvenanmaan demilitarisoinnista.

Huomattavaa edistystä on siis tapahtunut, sillä vuosi sitten pelkkä itseni esittely tuotti tuskaa. Toki mulla on pitkä ja vankka pohja ranskasta, jolle olen nyt viime vuoden aikana kielitaitoani rakentanut. Isoimpana edistysaskeleeni on kuitenkin varmasti se, että osaan ja erityisesti uskallan käyttää ranskaa ja hyödyntää oppimaani.

Mahtavaa on se, että pian pääsenkin taas käyttämään ranskaa ihan Ranskassa, sillä lähden ensi maanantaina Strasbourgiin harjoitteluun! Turvallisuusselvityksen valmistumisessa kesti kolme kuukautta ja sain tietää vasta toissapäivänä, eli keskiviikkona, että harjoittelu toteutuu. Olin toki valmistautunut tähän henkisesti, mutta koko ajan oli tietysti mahdollisuus siihen, että harjoittelu viivästyy tai jopa peruuntuu, mutta onneksi asiat saatiin järjestymään ja pääsen aloittamaan harjoittelun lähes ajallaan! Kyseessä on Suomen pysyvä edustusto Euroopan neuvostossa, eli pääkielenä tulee olemaan suomi. Pääsen kuitenkin aivan varmasti käyttämään kaikkia kieliäni enemmän kuin tarpeeksi kolmen seuraavan kuukauden aikana.

Vaihto-opintoihin pakkaaminen

Ennen vaihtoonlähtöä googlailin intensiivisesti koko kesän kaikenmaailman pakkauslistoja vaihtoa varten. Katselin vlogeja ja luin blogeja, joista oli ehdottomasti kyllä apua. Suomeksi löytyy harmittavan vähän tällaisia listoja, joten päätin osallistua talkoisiin! Tässä seuraa siis pitkä postaus siitä, mitä mulla ihan tosissaan oli mukana viiden kuukauden vaihtoon, joka kattoi niin loppukesän helteet kuin talven pikkupakkasetkin. Postauksen lopussa pohdin myös, että mitä olisin toivonut ottaneeni mukaan ja sitä olisi taas voinut jättää matkasta.

Millä vein tavarani?

Vaihtoon pakkaaminen oli prosessi senkin takia, että me pakattiin iso osa meidän irtotavarasta kahdeksaantoista laatikkoon kellarikomeroon, sillä asunto jälleenvuokrattiin viideksi kuukaudeksi. Viimeisenä iltana mä tuskailin tavaran kanssa, sillä kilot alkoivat uhkaavasti tulla vastaan eikä asuntoon oikein voinut jättää mitään. Ruumaan meni siis iso matkalaukku (72x48x28cm, tyhjäpaino vajaa 5 kg) ja käsimatkatavarana mulla oli Ospreyn 40 litrainen reppu sekä "personal itemina" kangaskassi. Ruumamatkatavaran kilorajoitus oli 23kg, mikä siis tuli vastaan ennemmin kuin matkalaukun mitat. Sama kävi käsimatkatavaran kanssa ja päädyinkin käyttämään tuota kangaskassia melko luovasti ja kippasin sinne about kaiken mikä ei muualle mahtunut. Loppujen lopuksi ruumalaukku painoi 22,3 kiloa, eli jotain sinne olisi voinut vielä laittaakin. Käsimatkatavara puolestaan oli ylipainoinen, mutta sieltä olisi voinut ottaa läppärin tarvittaessa pois ja siirtää kangaskassiin punnituksen ajaksi, jollaista ei siis missään kohtaa ollut. Takaisinpäin laitoin tuon Ospreynkin ruumaan.

Vaatteet ja asusteet

Koitan jaotella näitä jotenkin ryhmittäin, mutta kaikki ryhmät eivät ole niin selkeärajaisia.

"Sisävaatteet"

• Seitsemän mekkoa. Mekot on mun vaatekaapin kulmakivi ja siksi mulla olikin niitä mukana "yksi viikon jokaiselle päivälle." Tässä ehkä painotan sitä, että oikeasti miettii mitä vaatteita käyttää Suomessa, koska muuten harmittaa että on ihan vääriä juttuja mukana.
• Kolme hametta ja yksi trikoinen alushame.
• Pitkähihainen.
• T-paita.
• Neljä lyhyttä toppia.
• Kaksi pitkää toppia.
• Kaksi neuletta.
• Viitta.
• Villapaita.
• Ohut bleiseri.
• Villasukat.
• Kaksi yöpaitaa.
• Leggingssit. Näitä ostin lähes samantien kahdet lisää.
• Alusvaatteita reilun kahden viikon tarpeiksi

Ulkovaatteet ja kengät

• Ohut välikausitakki.
• Villainen pitkä talvitakki.
• Ulkohousut.

• Huopahattu.
• Hellehattu.
• Pipo.
• Neulepanta.
• Kahdet lapaset.
• Sormikkaat.
• Villainen kaulahuivi.
• Trikoinen kaulahuivi.
• Ohut huivi esim. pään suojaksi.

• Nilkkurit.
• Lenkkarit.
• Tennarit.

Liikuntavaatteet

• Kahdet leggingssit.
• Kolmet urheiluliivit.
• Kaksi t-paitaa.
• Bikinit.
• Sisäliikuntakengät.

Asusteet

• Reppu. Tähän mahtuu niin läppäri kuin vesipullo ja liikuntavarusteetkin.
• Kaksi pikkulaukkua.
• Kaksi  vyötä.
• Neljä kaulakorua
• Yhdettoista korvakorut.
• Rannekoru.

Sälä

Tälle ryhmälle on hankalaa keksiä varsinaista nimeä, mutta tällä tarkoitan nyt kaikkea sitä sälää mikä ei ole vaatteita, elektroniikkaa tai kosmetiikkaa. Ja tämä onkin pitkä lista.

Paperituotteet yms. (pari ylintä riviä vasemmalta)

• Pari vihkoa, esim. päiväkirja- ja muistiinpanokäyttöön.
• Bullet journal. Kalenteri ja ajanhallintaväline, kuvassa ylhäällä vasemmalla oleva musta muistikirja.
• Penaali, kyniä (kuulakärki-, lyijy-, muste-, puuväri-tussi-) viivotin, terotin yms.
• Laskin. Luulin tarvitsevani tätä talouskursseilla.
• Suomi-ranska ja ranska-suomi sanakirjat.
• Ranskan kielioppikirja (puuttuu kuvasta).
• Ristikkolehti.
• Pari suomenkielistä pokkaria.
• Valokuvia. Eksyneet kuvassa oikeaan alakulmaan.

Matkailutarvikkeet (oikea reuna)

• Matkalaukkuvaaka.
• Sadeviitta.
• Matkapyyhe.
• Unimaski.
• Korvatulpat.
• Tyhjä matkapullo esim. kosmetiikalle.
• Termosmuki.
• Spork eli luha eli lusikkahaarukka.
• Silkkimakuupussi.
• Matkapussukka, johon menee esim. passi.
• "Pakkauskuutioita". Ikean halpisversioita pakkauspusukoista, joihin voi lajitella asiat matkalaukussa.
• Erillinen sadesuoja Osprey-repulle.
• Lukko.

Tarvikkeet (vasen alakulma)

• Kaksi kangaskassia.
• Kestohedelmäpusseja.
• Pesupussi.
• Pari lankarullaa ja neula.
• Kuminauhaa.
• Mittanauha.
• Sakset. Yksi parhaista mukaan otetuista asioista, näitä tarvitsee koko ajan, ehkä jo ennen kuin pääsee ensimmäisen kerran kauppaan.
• Kenkälankki.
• Heijastimia.
• Silmälasien puhdistuspyyhkeitä.
• Varasilmälasit. Mä olen valitettavasti sen verran sokea, että kun nyt vanhat silmälasit vielä löytyy, niin ajattelin, että on parempi ottaa mukaan kuin katua.
• Silmälasikotelo.
• Aurinkolasit.
• Niskalenkki aurinko-/silmälaseille.
• Meikkipusseja sälän säilytykseen.
  
  

Kosmetiikka

Kun mä lähden pieneenkin reissuun, mulla tuppaa olemaan pitkä lista kosmetiikkaa ja muuta sellaista mukana. Koitinkin typistää tätä listaa, mutta onnistuin lähinnä tuotteiden koossa, en niiden määrässä. Esimerkiksi lääkkeitä halusin ottaa mukaan, sillä olin aivan varma, että saan flunssan heti kun stressi laskee, ja näin tosiaan kävi ja siksi oli kiva, että oli omia troppeja mukana.

• Sähköhammasharja ja vaihtopäitä.
• Manuaalinen hammasharja.
• Minihammastahna.
• Hammaslankain ja vaihtopäitä.
• Kuudet piilarit.
• Piilarineste.
• Palashampoo.
• Suihkusaippua.
• Deodorantti.
• Meikit: meikkivoide, puuteri, poskipuna, ripsiväri, kulmaväri, luomiväri, huulipuna.
• Pari kynsilakkaa.
• Ekoglittereitä ja vaselliini.
• Särkylääkettä, Heinixiä, närästyslääkettä, Strepsilsiä yms.
• Silmätippoja.
• Kuumemittari.
• Kylmägeeli.
• Muutama laastari ja rakkolaastari.
• Kynsisakset.
• Hiusharja.
• Pinnejä ja ponnareita.
• Perusrasva.
• Topsipuikkoja.
  
  

Elektroniikka muu tärkeä

• Läppäri.
• Puhelin ja laturi.
• Power bank ja laturi.
• Kuulokkeet.
• Kamera.

• Passi.
• Lompakko. Mukana kaikki tärkeät kortin Eurooppalaisesta sairasvakuutuskortista yksityiseen matkavakuutuskorttiin ja pankkikorttin.
• Kolikkokukkaro.
• Kansio, jossa tärkeät paperit, kuten passikopiot, kopiot korteista, vaihtoon liittyvät todistukset yms.

Mitä olisi voinut jättää Suomeen?

Mun lista on pitkä kuin mikä ja näin kotiinpalattua pystyn sanomaan, mitä olisi voinut jättää kotiin. "Sisävaatteita" ei ollut ihan hirveätä määrää, mutta silti vaihdossakin löytyi ne mukavimmat ja omimmat vaatteet, jotka hakeutui päälle useimmiten. En suoraltaan osaa sanoa, että jokin näistä vaatteista suoraan olisi ollut turha, mutta jos vielä päädyn pidemmäksi ajaksi ulkomaille, otan varmasti vähemmän vaatetta mukaan. Ulkohousuja en käyttänyt kertaakaan ja toisia tennareita en osaa käyttää aktiivisesti Suomessakaan, eli ne olisi voinut jättää matkasta.

Lisäksi liikuntavaatteita oli melko paljon siihen nähden, että liikuin lähinnä kotona, jolloin vaatteiden laadulla (ja puhtaudella) ei ole niin paljon väliä kuin muiden seurassa ollessa. Mutta tätä en voinut tietää lähtiessä, sillä käyn Suomessa aktiivisesti ryhmäliikuntatunneilla.

Säläosiossa on paljon, mitä ilman olisin pärjännyt, mutta mitkä oli kyllä tosi kiva olla. Esimerkiksi silkkimakuupussi, jota käytin vain ensimmäisenä yönä ja matkalaukkuvaaka.

Kameraa en päätynyt käyttämään oikeastaan ollenkaan. Arvoin viimeiseen päivään asti, että otanko sen ja lopulta päädyin ottamaan, lähinnä siksi, koska ajattelin katuvani, jos en ota. Veikkaan, että näin olisikin käynyt, eli kamera-asiassa ei ollut varsinaista hyvää ratkaisua.

Mitä olisin toivonut tuoneeni mukanani?

• Suomi-ranska-suomi-sanakirja. Mulla on siis erilliset suomi-ranska- ja ranska-suomi-sanakirjat, jotka on ostettu joskus vuosituhannen alussa. Nämä kirjat painavat yhteensä enemmän kuin yksiin kansiin sidottu kaksikielinen sanakirja, mutta olisi ollut turhaa ostaa uusi, kun kyseinen painos edelleen kuitenkin on ihan toimiva.
• Sateenvarjo. Sateenvarjoja saa tietysti joka paikasta, ja siihen luotinkin, mutta toisaalta näitä olisi Suomessa ollut useampia, joten tuntui turhalta ostaa uusi (vaikka siis ostinkin).
• Sandaalit. Mä olen jo pari vuotta meinannut ostaa suihkusandaalit, joita voi käyttää esimerkiksi hostelleissa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Strasbourgissa sain vihdoin lokakuun puolivälissä sandaalit ostettua, mutta olisi ollut helpompaa omistaa ne jo alusta asti, esimerkiksi pyykinpesumatkoja varten.
• Päiväreppu. Mä ajattelin pärjääväni "arkirepullani", kangaskasseilla ja pienellä olkalaukulla, mutta reissuilla arkireppua pienempi päiväreppu olisi ollut tosi hyvä juttu. Päädyin hankkimaan uuden, mikä oli loppujen lopuksi ihan hyvä, sillä nyt meidän kahden hengen taloudessa on päiväreppuja kaksi.
• (Jatkojohto). Mä mietin monta kertaa, että jatkojohto olisi voinut olla hyvä, mutta toisaalta pärjäsin ihan hyvin ilmankin.

Lisäksi voi miettiä, että olisiko ollut järkevämpää viedä esimerkiksi peitto ja tyyny pussilakanasetteineen Suomesta, kuin ostaa ne Strasbourgista. Toisaalta tein sitten niin, että otin paljon vaihdossa ostettua kotitavaraa Suomeen, jossa niille myös on käyttöä.

-------------

Noniin huh, tämän kilometripostauksen aloitin jo lokakuussa ja nyt maaliskuussa vihdoin saan sen julkaistua. Joku tietysti lähtee kolmen kuukauden vaihtoon kolmen matkalaukun kanssa ja toinen vuodeksi yksi rinkka mukanaan ja aikilla meillä on omat tarpeet ja tavarat, jotka haluaa ottaa mukaan. Toivottavasti mun lista antaa kuitenkin edes jollain tasolla kuvaa siitä, millaisella varastolla voi pärjätä.

Sulattelua ja arvosanoja

Tammikuu vaihtui helmikuuksi heti mun Suomeen paluun jälkeen ja helmikuukin ehti jo vierähtää pitkälle maaliskuuksi. Mulla on aikomuksena kirjoitella vielä tarkemmin esimerkiksi pakkaamisesta, rahasta ja ranskantaidoista, mutta aloitetaan nyt ensialkuun ihan yleisfiiliksillä. Paluu tänne on kyllä vaatinut jonkin verran sopeutumista ja siis ihan kirjaimellisesti sulatteluakin, kun maisema tästä...

...vaihtui tähän.

Vaihdon jälkeen olen koittanut palata arkeen, mikä on vähän vaikeaa kevään yhä edelleen avoimien suunnitelmien takia. Ranskassa oli tietty arki mitä eli ja tietyt piirit missä oli, joten oli jotenkin melkein vaikeampaa tulla takaisin tietynlaiseen epävarmuuteen. 

Toisaalta kaikki on täällä niin ihanan helppoa: oli kyse sitten Kelan päätöksestä valittamisesta tai avun kysymisestä ruokakaupassa, on kiva, kun pääsee käyttämään omaa äidinkieltään. Ensikosketus tähän oli, kun saavuin Helsinki-Vantaalle puoli yhdeltä yöllä lennon laskeuduttua pari tuntia myöhässä ja mun matkatavarat ei tulleetkaan perille. Olin tutustunut jo välilaskulla Tukholmassa Saksassa asuvaan kreikkalaiseen, joka oli matkalla Suomeen häihin ja joka oli samassa tilanteessa - voin kertoa, että mulle oli huomattavasti helpompaa selvittää matkatavaroideni kohtaloa kuin hänellä. Onneksi laukut löysivät perille jo seuraavana aamuna.

Vaihtoon liittyvää byrokratiaa on vielä jonkin verran jäljellä, ainakin pari apurahaselvitystä pitää kirjoittaa, kunhan saan opintosuoritusotteeni Ranskasta. Pari päivää sitten, eli 1,5-3kk tenttien jäljeen, sain tietää päässeeni kaikista kursseista läpi, mikä oli jo osaltaan tosi kiva tieto. Kummallisesti tuntui, että sain huonompia arvosanoja niistä kursseista, joihin olin panostanut enemmän ja parempia niistä, joista tuntui, etten ollut aivan perillä. Vaikka näillä arvosanoilla ei mun tutkinnon kannalta olekaan merkitystä, sillä arvosanoja ei siirretä Helsingin yliopistoon, niin totta kai vähän mietityttää, että mitä sitä tulikaan opittua kursseilla.

Ranskassa yliopistoissa on arvostelu 1-20, joista 10 on "riittävä", 11 "tyydyttävä", 12-13 "hyvä", 14-15 "erittäin hyvä", 16 "erinomainen" ja 17:stä eteenpäin "poikkeuksellinen". Ranskalaisopiskelijoilla ei katsota kursseja yksistään, vaan koko vuoden lopussa keskiarvoa, jonka tulee olla vähintään 10. Periaatteessa yksittäisistä kursseista ei siis päästä läpi, mutta musta on ihan hauska tietää, että sain jokaisesta kurssista vähintään tuon koko vuoden läpipääsyyn vaadittavan 10. Arvosanoja mulla oli välillä 10-16 ja keskiarvo mun yhdeksälle kurssille ja alkusyksyn parin viikon "kieliharjoittelulle" oli 13,4 eli vahva "hyvä".

----------------------------

Elokuusta tammikuuhun  mä kirjoitin 24 blogipostausta, mikä oli lopulta ehkä enemmän kuin osasin odottaakaan. Blogi ei tosiaan hiljenny vielä, vaan aiheideoita on jäljellä. Toivottavasti jollekin tulevalle vaihtarille on apua, suomeksi on kuitenkin rajallinen määrä vaihtariblogeja!

Viimeinen viikko ja loppukiri

Mä olen nyt matkalla Suomeen, mikä tuntuu kyllä aivan uskomattomalta. Samalla viisi kuukautta on hujahtanut hetkessä, vaikka tosaalta tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun painoin kotioven kiinni Suomessa. 

Viime viikolla mä päätin vihdoin toteuttaa sen, mistä olin haaveillut jo ennen Strasbourgiin tulemista, eli menin maanantaina vierailulle Europarlamenttiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se oli. Kierrokset ovat maksuttomia ja niitä järjestetään lähes päivittäin, eli nopeallakin vierailulla voi löytää itselleen sopivan ajan käydä tutustumassa meppien työhön. 

Iso osa kierroksista on audiokierroksia, eli siinä kuljetaan ryhmässä, mutta mennään istuntosaliin kuuntelemaan selostus kuulokkeista. Valittavana ovat kaikki EU:n viralliset kielet, eli opastuksen siis saa myös suomeksi. Harvoin tällaisissa jutuissa on valittavana suomen kieli, mutta esimerkiksi ei kiinaa ollenkaan. Mä tapasin omalla kierroksellani oululaisen opiskelijaporukan, jotka olivat tulleet Saksan puolelta opiskelureissunsa jälkeen Strasbourgiin lomalle, ja olikin hauska vaihtaa Suomi-kuulumisia juuri paluun kynnyksellä.

Tiistaina puolestaan järjestettiin paikallisen Erasmus-verkoston retki Strasbourgin kansalliseen teatteriin. Ohjelmassa oli I am Europe -niminen esitys, joka oli pääosin ranskaksi ja jonkin verran englanniksi, mutta myös muita kieliä, kuten arabiaa ja kroattia, käytettiin. Esityksen keskiössä oli eurooppalaisuus ja sen tuomat haasteet ja mahdollisuudet - teemoina oli mm. rajat, identiteetti, nationalismi sekä globaalit katastrofit. Esityksessä sekoitettiin näyttelemistä, laulamista sekä tanssi- ja puhetaidetta. Mä ymmärsin esityksestä pitkälti kaiken, mutta siinä oli myös pitkiä ranskankielisiä monlogeja, joita oli välillä vaikea ymmärtää kokonaan. Kaikki ei-ranskankieliset osuudet tekstitettiin ja heijastettiin näyttämön yläpuolelle. Esitys oli Falk Richterin käsialaa, mutta ilmeisestki kahdenksanhenkinen näyttelijätyöryhmä oli ollut paljon mukana sen työstämisessä, sillä esityksessä kuultiin paljon omakohtaisia kokemuksia.

Loppuviikon olinkin tosiaan Sveitsissä, josta tulin pois sunnuntaina ja sitten alkoikin armoton pakkaaminen ja siivoaminen. Varsinaisia byrokraattisia juttuja ei oikeaataan ollut, piti vain hakea allekirjoitus yliopistolta vaihtoaikatodistukseen, mutta jos olisin tehnyt sopimuksia esimerkiksi pankin tai puhelinliittymän muodossa, olisi nämä tietysti pitänyt purkaa. Mä olin aloittanut viime viikon alkuviikosta tavaroiden myymisen vähän laihoin tuloksin, mutta sain onneksi pari isoa juttua myytyä. Markkinat ovat tietysti vähän ylikuormittuneet, sillä samoja kuppeja, mitä mä yritin myydä ja kaikki muutkin yrittävät myydä, saa Ikeasta 50 sentillä.

Loput tavarat, ruoat mukaanlukien,  vein asuntolan aulaan ja jätin viereen lapun, jossa kehotettiin ottamaan tavaraa, ja että lupaan viedä jäljelle jäävät pois päivää ennen lähtöäni. Kaikki katosikin hyvää vauhtia ja koska lappu oli kuitenkin jäljellä, uskon, että ne menivät käyttöön eikä siivojan roskapussiin.

Kuvankaappaus mun Facebook-ilmoituksesta

Loppujen lopuksi mulle ei tullut mitenkään erityisen kiire, mikä oli ihanaa, koska usein mulla on taipumus jättää asiat viimetippaan. Sunnuntai-iltana päätin, että mitkä tavarat vien aulaan vapaasti otettaviksi, maanantaina pakkasin ja aloitin vähän siivoamaan ja tiistaina lähinnä siivosin 24 neliöistä yksiötäni niillä heikoilla välineillä, mitä mulla viiden kuukauden aikana oli kerääntynyt.

Mä pyörittelin ensin mielessäni, että tulisin takaisin Suomeen lentämättä, mutta tajuttuani tavaran määrän, päätin olla mukavuudenhaluinen. Mä otin ensin bussin Strasbourgista Frankfurtiin ja jo  reilun puolen tunnin kävelymatka bussiasemalle 40 kilon laukkujeni kanssa oli melko ikävä kokemus. Mä en voinut ottaa ratikkaa, koska mun piti käydä palauttamassa auntoni avaimet ja palautuspaikka oli juuri puolivälissä matkaa ja ratikkapysäkeille kävely olisi lisännyt matkaa. Normaalisti mun olisi ensin pitänyt varata itselleni siivoustarkastus ja sitten hyväksynnän saatuani lähteä saman tien palauttamaan avainta. Koska mun bussi lähti niin aikaisin, kävin vain palauttamassa avaimen ja joku käy tarkastamassa asunnon myöhemmin, täytyy vain toivoa, että siellä on kaikki kunnossa, otin tietty kuvia ja muuta varmuuden vuoksi.

Nyt mä odottelenkin Frankfurtissa lentoa. Päivästä tulee tosi pitkä, sillä halusin varmuuden vuoksi lähteä hyvissä ajoin Strasbourgista, bussimatka kesti kuitenkin neljä tuntia ja yhteensä bussin reitti on seitsemän tuntia, joten myöhästymisiä voi aina tapahtua. Frankfurtin lentokenttä on myös niin iso, että täällä kannattaa varata aikaa. Mulla on sen verran matkatavaroita,  että tuli lähes samanhintaiseksi ostaa SAS Plus -luokan lippu (174e Frankfurt-Helsinki välilaskulla Arlandassa), johon kuuluu kaksi ruumamatkatavaraa, kuin tavallinen lippu kahdella ruumamatkatavaralla ja tähän SAS Plus -lippuun kuuluu pääsy myös Business Loungeen, joten odotusaika menee mukavammin.

Tämä alla oleva kuva on yksi viimeisiä Strasbourg-kuvia. Se on otettu bussiasemalla tänä aamuna ja siinä lukee "HELSINKI 2010 KM". Vaikka mä olinkin nähnyt tän kyltin jo aiemmin, oli siinä aivan erilainen hohtonsa tänään.

Neljä päivää Sveitsissä

Mä päätin vielä viimeisellä kokonaisella viikollani lähteä neljäksi yöksi Sveitsiin. Kaupungeiksi valikoituivat Basel ja Zürich, sillä niihin pääsee kätevästi bussilla Strasbourgista, minkä lisäksi kävin "päiväretkellä" Luzernissa.

Sveitsi on 8,5 miljoonan asukkaan liittovaltio, jonka osavaltioita kutsutaan kanttoneiksi. Sveitsin pääkaupunki on muodollisesti Bern, mutta lähtökohtaisesti kaikki sen alueet ovat samanarvoisia ja maan sisällä sillä ei varsinaisesti ole pääkaupunkia ollenkaan. Sveitsin valuutta on Sveitsin frangi (CHF) jonka kurssi on lähes sama USA:n dollarin kanssa ja yksi CHF on puolestaan noin 0,9 euroa. Monissa paikoissa olisi pystynyt maksamaan myös euroilla ja dollareilla kurssilla 1:1. Sveitsi ei ole EU-maa eikä se kuulu Euroopan talousalueeseen, mutta Euroopan vapaakauppajärestöön (EFTA) kyllä. Koska Sveitsi ei ole ETA-maa, maksavat siellä puhelut ja netin käyttö ylimääräistä, mutta langattomia verkkoja löytyy paljon.

Ensimmäisenä suuntasin keskiviikkoaamuna Baseliin, joka sijaitsee kolmen tunnin bussimatkan päässä Strasbourgista aivan Ranskan rajan tuntumassa ja on Sveitsin kolmanneksi suurin kaupunki. Baselissa oli tosi hyvä sää ja paljon ihmisiä liikkeellä, sillä oli lounasaika ja mäkin suuntasin melkein heti syömään wokkia. Hostellille sai kirjautua kello 16 ja olinkin siellä jo hetkeä aiemmin. Majoituin Basel BackPack -hostellissa, joka oli suhteellisen iso ja viihtyisä. Maksoin sängysyä kahdeksan hengen dormissa noin 28,5 euroa yöltä. Baselin erikoisuutena on se, että majoitusten hintaan kuuluu Basel-kortit, joilla saa matkustaa maksuttta julkisessa liikenteessä ja joilla myös saa alennuksia esimerkiksi museoista. Tämä on toki sisäänleivottu majoituksen hintaan, mutta oli kiva lisä ja liikuinkin paljon raitiovaunuilla, vaikka käveltyäkin tuli monia kilometrejä.

Torstai oli tehopäivä, sillä listalla oli kolme museota ja kolme nähtävyyttä. Ensimnäisenä menin elektronisen taiteen museoon, joka oli ehkä kummallisin museo, jossa olen ikinä ollut. Sisäänpääsy olo kuitenkin klo 12-13, eli museon ensimmäisen aukiolotunnin, maksuton, joten ei haitannut, että kävin siellä. Museo oli melko pieni ja siellä oli nimensä mukaisesti (nyky)taidetta, johon oli tavalla tai toisella käytetty elektroniikkaa.

Basel sijaitsee tosiaan aivan Ranskan rajalla, mutta yhtä lähellä on myös Saksa. Näiden kolmen maan rajat yhdistyvät Rein-joessa ja tälle on pystytetty muistomerkki Baseliin. Muistomerkki on satama-alueella eikä siellä ole oikeastaan muuta nähtävää kuin tämä patsas, joten varsinkin jos on tiukalla aikataululla, ei tämä mun mielestä todellakaan ole mikään pakollinen vierailukohde.

Vasemmalla näkyy Ranska ja sillan takana on Saksa.

Muistomerkille pitää kävellä lähimmältä ratikkapysäkiltä reilun kilometrin verran.

Muistomerkiltä hyppäsin ratikkaan ja hurautin kaupungintalolle, joka on ihan näyttävän näköinen punainen rakennus, ja siitä jatkoin Basler Münsterille, eli Baselin katedraalille, joka on yksi Baselin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Olisin halunnut kiivetä kirkon torniin, mutta valitettavasti siaäänpääsy oli loppunut seitsemää minuuttia aiemmin, kello 15:30. Muutenkin Baselissa tuntui kaikki menevän tosi aikaisin kiinni. Päivä oli sen verran harmaa, että en ehkä menettänyt kovin paljon maisemassa ja säästin viisi frangia.

Pyörin myös hetken katedraalinen lähellä vanhassa kaupungissa. Ympäri Sveitsin on paljon suihkulähteitä, joissa on juomakelpoista vettä. Kuulemma osassa niistä vesi muuttuu toisinaan viiniksi esimerkiksk hääjuhlien yhteydessä.

Neljän aikaan suuntasin niin ikään vanhassa kaupungissa sijaitsevaan luonnontieteelliseen museoon. Sitä oli kehuttu paljon etukäteen, joten päätin testata sen, sillä siellä oli myös maksuttonan sisäänpääsyn tunti. Tässä museossa se on aukiolon viimeinen tunti tiistaista sunnuntaihin. Tunti riitti jotakuinkin koko pysyvän näyttelyn kiertämiseen samalla jonkin verran kuunnellen englanninkielistä audio-opastusta joka oli maksuton.

Baselissa suuntasin vielä kolmanteen museoon, joka on ihan vain Baselin taidemuseo. Sielläkin on maksuton sisäänpääsy viimeisenä aukiolotuntina eli 17-18. Tässä museossa on kaksi puolta: suoraan sisäänkäynniltä alkaa vanha puoli ja sisäänkäynniltä vasemmalta alkaa nykytaidepuoli. Mä en edes tajunnut tätä erottelua, vaan menin vahingossa nykytaidepuolelle, mutta olin iloinen tästä valinnasta, sillä nykytaide kiinnostaa mua enemmän.

Mä päätin vähän extemporee ottaa myös Luzernin mukaan käyntikohteisiini, sillä hostellissa tapaamani sveitsiläinen kehui tätä kaupunkia eikä pidä Zürichistä. Mun toiveena oli myös nähdä Alpit, minkä takia sveitsiläinen suositteli Luzernia. Torstaina otinkin junan kello 9 maissa Luzerniin, joka sijaitsee vajaan 1,5 tunnin matkan päässä Baselista.

Junamatkan aikana ohitettiin mm. järviä.

Luzernia kehutaan yhdeksi Sveitsin kauneimmista kaupungeista ja kaunis se kyllä olikin! Kaiken lisäksi Luzernissa oli upea auringonpaiste ja aivan kirkkaansininen taivas, minkä ansiosta näissä kuvissa jotenkin eri fiilis kuin muiden päivien kuvissa. Säälle ei tietenkään voi mitään, onneksi ei sentään satanut koko mun reissun aikana.

Yksi päänähtävyyksistä Luzernissa on juna-aseman vieressä oleva Euroopan vanhin puusilta Kapellbrücke eli Kappelisilta. Mä otin tästä sillasta varmaan sata kuvaa eri puolilta. Itse silta ei sykähdyttänyt niinkään, vaan sen ympärillä olevat talot, kirkko sekä takaa pilkottavat Alpit.

Mä kiipesin myös aikanaan kaupungin suojaksi rakennetun muurin päälle nähdäkseni Alpit paremmin. Valitettavasti juuri vuorten edessä oli sankka pilvikerros, vaikka taivas oli muuten sininen. Myös kirkas auringonpaiste haittasi näkyvyyttä, vaikka toisaalta auringosta ei ikinä (ainakaan talvella) saa valittaa. Tuolla muurin päällä on useita torneja joihin pääsee kiipeämään ilmeisesti maksutta, mutta valitettavasti ne ovat auki vain kesäisin, eli mulla jäi taas torniin kiipeäminen kokematta.

Onneksi vähän kauempaa pääsi kuitenkin ihastelemaan Alppien huippuja. Mä olen huomannut, että matkaillessa turtuu luontokohteisiin ja koska jo Suomen luonto on upea, tuntuu välillä hassulta mennä katselemaan järviä ulkomaille. Alpit kuitenkin tekivät muhun vaikutuksen, vaikka näinkin vain pienen osan hyvin kaukaa. Haluan ehdottomasti joskus päästä ihan Alpeille käymään.

Viiden tunnin Luzern-käväisyn jälkeen jatkoin puoli neljän aikaan bussilla matkaani Zürichiin. Siellä suuntasin samantien hostelliin, joka oli... kokemus. Majoituin Sos Budget Hotellissa (hah, nimessä tämän väitetään olevan vielä "hotelli"...), mutta käytännössä "hostelli" oli vain asunto, jonne oli tuotu kuusi kerrossänkyä kahteen huoneeseen. Lisäksi oli pieni keittokomero ja pöytä yhteisenä oleskelutilana. Maksoin tästä "hostellista" 28 euroa yöltä, eli lähes saman verran kuin Baselissa, jossa samalla rahalla sai kunnon hostellin. Sveitsi on toki kallis ja Zürich sen isoin kaupunki, mutta tämä oli kyllä omituisin hostellikokemus, missä olen ollut. Samantien sisään astuttua eteen lätkäistiin A4-paperillinen sääntöjä, jotka piti allekirjoittaa. Hostellista myös piti poistua 10-17 välisenä aikana (ei siis pitkään nukkumista) eikä sinne voinut tulla keskellä yötä. Onneksi asunto oli sentään ihan siisti, muuten olisi saattanut harmittaa vielä enemmän.

Lauantaina, eli mun viimeisenä kokonaisena päivänä mä lähdin ensimmäisena "ilmaiselle" kävelykierrokselle. Se ei ollut mun elämän paras kävelykierros, mutta ajoi asiansa, sain mm. tietää, että tuo alla oleva Pyhän Pietarin kirkon kello on Euroopan suurin kellotornissa oleva kello.

Kierros päättyi "suola- ja pippurisirotin" -kirkkolle eli Grossmünsterille. Lisänimensä se on saanut tornien muodostaan. Kierroksen loputtua mä päätin vihdoin kiivetä kirkontorniin, etenkin kun opiskelijalta se maksoi vain 2 frangia.

Grossmünsterin kirkontornit näkyvät lauantaimarkkinoiden takana.

Näistäkin kuvista näkee, että päivä oli taas tosi harmaa, mutta ei tosiaan onneksi satanut. Tämän takia harkitsin pitkään, että lähdenkö Zürichin omalle vuorelle Uetlibergille katsomaan maisemia. Onneksi lähdin, sillä jo junan ottaminen vuorelle oli oma kokemuksensa. Mä ostin jo aamulla 24 tunnin julkisen liikenteen lipun Zürichiin ja Uetlibergille päästäkseni mun piti ostaa vielä lisävyöhykkeen lippu, joka oli tunnin voimassa. Mä hyppäsin tähän junaan Triemlin junapysäkiltä, joka on viimeinen Zürichin vyöhykkeen pysäkki Uetlibergin junan reitillä, mutta jos haluaa tulla keskustasta asti tällä junalla, niin tunnin lippu ei riitä edestakaiseen matkaan. Päivälippu maksoi 8,8chf ja vyöhykelippu 4,4chf

Kuten arvasinkin, ylhäällä oli vielä harmaampaa kuin alhaalla. Alpit näkyivät juna-aseman tasolta paremmin kuin aivan vuoren huipulta 870 metriä merenpinnan yläpuolelta. Mutta kuten sanottua, retki Uetlibergille oli kokemus itsessään, sillä siellä oli melko paljon lunta, paikallisia laskemassa pulkilla ja paljon ulkoilijoita viettämässä lauantaita.

Iltapäivä alkoi kääntyä iltaan ja mä mietin, että mitä tekisin vielä Zürichissä enne pimeän tuloa (ja ennen kuin kaikki menee taas kiinni). Muistin, että kaupungissa on yksi erikoisuus, nimittäin maailman korkein pelkistä konteista tehty rakennus ja pitihän sitä käydä katsomassa. Kyseessä on siis Freitag-firman lippulaivamyymälä. Freitag tekee siis asusteita, erityisesti laukkuja, ilmeisesti kierrätetyistä pressuista, joten myymälän ulkonäkö sopii hyvin myymälän imagoon. Parasta oli, että myymälän katolle pääsi maksutta kiipeämään (täytyy mennä myymälän läpi, mikä tuntui vähän vaikealta, mutta myyjät ovat varmaan tottuneet tähän). Yhdeksän päällekäistä konttia kohoaa 26 metrin korkeuteen, mikä tuntui ehkä jopa korkeammalta todellisuudessa.

Freitagin myymälä sijaitsee muutenkin hauskannäköisellä alueella, jossa on pieniä putiikkeja, käsitöitä ja paljon koristeita. Alueen ihmettely olikin oikeastaan viimeinen asia, mitä Zürichissä tein, sillä sunnuntaina suuntasin suoraan hostellilta bussiasemalle ja aloitin neljän tunnin bussimatkan kohti Strasbourgia.

Sveitsi on kallis maa, sen varmasti jokainen tietää. Mä olin varautunut 350 euron budjettiin: majoitukset maksoivat 113 euroa ja siirtymiset kaupungista toiseen 36 euroa, eli yhteensä noin 150 euroa, minkä lisäksi olin laskenut jokaiselle päivälle 50 euron päiväbudjetin. Tämä kuitenkin alittui, sillä söin pääosin lounaan ulkona 12-14 euron hintaan ja muuten ostin ruokaa kaupasta (yleisimmin kaupasta nimeltä Coop, joka ei taida olla Sveitsin halvin, mutta näitä on joka paikassa) tai kävin Coop To Go -kahviotyyppisessä paikassa syömässä jotain pientä. Ruokailuihin menikin reilu 90 euroa. Tämän lisäksi käytin rahaa pääsymaksuihin ja julkiseen liikenteeseen, mutta niihinkin lopulta vain Zürichissä, ja yhteensä meni noin 20 euroa. Lopulta käytin siis noin 260 euroa tällä reissulla, mikä on ihan kohtuullinen summa, mutta Sveitsissä on kyllä helppo saada rahaa kulumaan: niin hotellit, ravintolat kuin tekeminen (esim. museot) voivat olla hyvin hintavia.

Yhteenvetona voisin sanoa, että Basel ja Luzern ihastuttivat, Zürich ei niinkään, mutta syytän tästä harmaata säätä, kisaväysymystä, hostellia sekä huonoja etukäteismielikuvia luonutta sveitsiläistä. Kaiken kaikkiaan mulla oli oikein onnistunut reissu ja mä olen iloinen, että päätin vielä lähteä matkalle, kun siihen oli mahdollisuus.